Miten herkkää on, kun ensimmäiset taimet ovat nousseet. Ne on niin pieniä ja niitä on niin tiheässä.. pitää harventaa. Paljain käsin ja varovasti. Lehtikaalit, nauriit, retiisit. Salaattia ja tilliä en harventelekaan. Kehäkukkiakin sen sijaan voi harventaa jos on tullut kylvettyä liian tiheään.
Tää on niitä hetkiä, etappeja. Ensimmäinen oli maan kääntäminen, seuraava penkkien teko, ja sitten kylvö.
Tämä nousseet taimet ei ole enää tekeminen, suoritus itseltä, vaan se on kuin lahja. Taimet ovat nousseet ihan itsekseen. Parit kastelut, sitten hoitikin taivas kastelun - monta päivää- ja siinä kaikki.
Tekee mieli pysähtyä tässä kohtaa. Kääntää naama kohti aurinkoa, ja istua hetkinen.
Pian aatokset siirtyvät seuraavaan. Paljon on tehtävää ennenkuin palsta oikeesti kukoistaa. Taimia istutettava, niitä samettiruusujakin, kanankakotettava.. ja varmaan jatkuu kastelukin, mitä nyt sääkarttoja vilkaisin.
Kesäiloa kaikille!