tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hyvää vappua!


 
Aurinko paistaa, mutta pukea pitää lämpimästi sillä aika viileää on. Onhan sentään vasta huhtikuu:)
vielä hetken.


lauantai 27. huhtikuuta 2019

Pöhinää palstoilla

Tämä toistaiseksi viimeinen lämmin päivä oli saanut lukuisan joukon viljelijöitä maalleen.
Yksi oli kääntänyt jo koko maansa, toinen puolikkaan. Jotkut kylvivät siemeniä, joku perunaa!
Minä en kyllä vielä mitään.

Perkasin ruohotuppaita joita oli ilmaantunut. Tein uusia löytöjä; timjamia, lipstikkaa, uusia perennoja. Valkosipulikin on jo aikamoisella varrella.

Tekee mieli kylvää, mutta ei kauheasti kannata. Kylmää tulossa. Kevät ottaa hiukan takapakkia kohta.
Sitäpaitsi vedet avataan vasta viikon parin päästä.

Kaunista on niin. Niin monia pikku lehdyköitä on puissa ja pensaissa. Narsissit valloillaan.
Tää on melkein parasta aikaa. Elämä on.


torstai 25. huhtikuuta 2019

Ruohikossa rapisee


Nähtyä: leppäkerttu, sitruunaperhonen ja mantukimalainen. Käpytikka.

Ehkä litulaukkaa, varmuudella maksaruohoa, nokkosta ja voikukkaa.


Valko- ja sinivuokkoja.



Kuultu: mustarastasta, joutsenia, rapinaa ruohikossa. 



Ihmetelty näitä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Aika Pyhiinvaelluksen

Ensimmmäisen kerran tänä keväänä astelin palstalle. Oli viileää, lämpimien säiden jälkeen. Mutta en voinut enää hillitä uteliaisuuttani: Onko jo noussut jotakin ja jos niin mitä?

Oli noussut; raparperit nupotti, pensaat olivat hiirenkorvilla, perennoja pukkasi maasta kuin myös sipulikukkia. Ruohosipulia olisi voinut jo ottaa.

 Maa oli aika kuiva. Taivas lähes pilvetön. Monia viljelijöitä oli jo kääntämässä, kalkitsemassa, lannoittamassa. Näin täällä etelässä, päästään kevättöihin jo pääsiäisenä!

Lämpenevää on luvassa jälleen eli eiköhän palsta kutsu ja houkuttele taas, pian, niin luulen.

Tämä kevät on armon aikaa. Tämä on KEVÄT isoilla kirjaimilla. Elämä kutsuu voimakkaammin kuin ennen: Tule mukaan, älä luovuta!

Keltainen on ruokaa väsyneille silmille, linnun laulu korville, auringon lämpö kalpealle iholle.


maanantai 15. huhtikuuta 2019

Rannan vaaleanvihreät kaunottaret

Tällaisia kasvaa lehtometsässä, ojan pientareilla. Näyttää syötävältä, on kuitenkin aika ikävän nimistä, Ruttojuurta.

Ruttojuuret ovat asterikasveja. Suvusta tunnetaan 15–20 lajia. Suomessa kasvaa vain neljä lajia; Pohjanruttojuuri, Etelänruttojuuri, Rantaruttojuuri ja Valkoruttojuuri.
Valkoruttojuurta kasvatetaan koristekasvina. Se kukkii aikaisin keväällä, jopa maaliskuussa.

Koristekasviksi istutettu ruttojuuri voi vallata suurenkin alan kasvupaikakseen, ja sitä voi olla vaikea hävittää.

Oheisten kuvien kasvit, Helsingin Lauttasaaresta, lienevät Valkoruttojuurta, en ole kylläkään varma. Ovat kuitenkin luultavasti puutarhakarkulaisia nekin. Aika eksoottisen näköisiä kyllä, niin paljaassa maassa.


Kaikenlaista pientä vihreää kasvaa ja
kurkistaa sieltä täältä luonnossa.

Pian onkin aika tehdä reissu Palstalle! 💗


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Taimilaatikkokylvöjä

Sorruin ostamaan tällaisia taimilaatikoita Lidlistä 4,49 eurolla 4 kappaleen pakkauksen. Kussakin laatikossa on läpinäkyvät kuvut ja 24 pientä lokeroa taimille. Yhteensä siis lokeroita on 96.

Lokerot ovat aika pieniä mutta tuo läpinäkyvä kansi takaa kosteuden pysymisen, luulen ainakin niin. - Myynnissä oli myös minikasvihuonetta, se oli noin 8 euron paikkeilla. Siinä kupu oli paljon korkeampi kuin tässä ostamassani versiossa.

 Kylvin neljää eri kukkaa näihin, saamani pionin ja loistosalvian siemenet, jotakin Mustasaaresta poimimaani, olin kirjoittanut pussiin vain: 'jotakin suurta'… saa nähdä tuleeko niistä mitään ja mitä tulee. Sitten vielä krasseja muutamaan lokeroon.

Nämä pienet lokerot tekevät sitten sen, että on vaihdettava taimien kotia ainakin kerran ennen maahan istutusta. Kylvin vielä auringonkukan siemeniä, paljon suurempiin ruukkuihin. Ne saavat kasvaa ruukuissaan ilman mitään välimuuttoa.

On tulossa kylmiä päiviä, joten ei parvekkeelle vielä muuta kuin narsisseja, joita siellä jo onkin ja viihtyvät siellä hyvin, kukkivat ja kukkivat viikosta toiseen.

Nämä ovat eläviä, nämä mullat ja siemenetkin kohta, taimet ja kukat, toisin kuin vaikka tekoäly...
Mutta kerron tässä blogissa myöhemmin jotakin kivaa, millä lailla tekoäly hyödyttää viljelijää.

Me kotitarvikeviljelijät emme kai tekoälyä työssämme tarvii… meille riittää multa ja näppituntuma!

Ilosia kevätpäiviä kaikille! Ja intoa taimikasvatukseenkin!



lauantai 6. huhtikuuta 2019

Taimia, taimia



Taimet ovat nousseet.

Ensimmäisenä samettiruusut. Nyt laitan uusia satseja viikon välein. Jaan näitä taimia jonkin verran niin parveke- kuin palstaviljelijöille.

Nämä kesäkurpitsat tuli laitettua ehkä liiankin aikaisin. No jos tulee lämmintä jo pian, ne saavat siirtyä parvekkeelle ja voihan sielläkin peittää vaikka harsolla, jos hallaöitä.

Taimet oi taimet. Tässä kohtaa kevättä on kaikki toivo olemassa. ei voi olla että olo ei olisi toiveikas, huolimatta mistä tahansa?

Taimet oi taimet. Minulla on nyt hoidokkeja, joista pitää huolehtia joka päivä.Tästä se tämän vuoden maaorjuus sitten alkaa.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Tämä puutarhakirja vie mukanaan

Löysin nyt Oodi-kirjastosta Mari Mörön kirjan Vapaasti versoo - Rönsyjä puutarhasta.

Mörönperällä on puutarha, jossa tapahtuu. Siemen siemeneltä, ja taimi taimelta puutarha rakentuu ja kirjalija paiskii töitä niin ettei ihme tuo kaikki kukoistus mikä puutarhassa vallitsee!

Kirjassa on lukuisia hauskoja kasvitarinoita, muistelua kommelluksista ja töppäyksistä - joita me kaikki teemme - mutta myös paljon tietoa. Ainakin minulle oli moni kirjassa esitelty kasvi aivan uusi.

Kun rakastaa pihaansa, palstaansa tai puutarhaansa, siellä nousee ja kasvaa aina pieniä ihmeitä. Kasvit tulevat vanhetessaan yhä rakkaammiksi. Ne versovat vapaasti eikä niitä aina helpolla hallitse. Mutta tarvitseeko edes.

Kirjassa on myös tarinaa eläimistä; mm. kotitarvikekanalan kanoista ja vierailevista lampaista. Rojekteja riittää.

Suosittelen tätä inspiroivaa kirjaa kenelle tahansa ja erityisesti meille viherturaajille!

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Keväistä menoa





Seurasaaressa

Täällä joutsenet ja sorsat uiskentelevat, joitakin variksiakin näkyy ja pikkulintujen laulu välillä taustalla, siellä täällä helisten.

Kun istahdan hetkeksi  maakellarin puukannen päälle, alkaa kuulua melkoinen rytinä jostakin puiden latvoista. Mikä se oikein on? Oravia! En ole kyllä pitkiin aikoihin nähnyt oravia. Enkä nähnyt nytkään... Mutta kuulin sentään.

On ihana seurata kevään tuloa monenlaisissa luontopaikoissa. Onneksi kaupungissakin on luontoa.
Sitä voi olla kiitollinen ... ja kiitollisuus lisää elämää.

Elämä on,
elämä on

tässä ja nyt.