Aika Pyhiinvaelluksen

Ensimmmäisen kerran tänä keväänä astelin palstalle. Oli viileää, lämpimien säiden jälkeen. Mutta en voinut enää hillitä uteliaisuuttani: Onko jo noussut jotakin ja jos niin mitä?

Oli noussut; raparperit nupotti, pensaat olivat hiirenkorvilla, perennoja pukkasi maasta kuin myös sipulikukkia. Ruohosipulia olisi voinut jo ottaa.

 Maa oli aika kuiva. Taivas lähes pilvetön. Monia viljelijöitä oli jo kääntämässä, kalkitsemassa, lannoittamassa. Näin täällä etelässä, päästään kevättöihin jo pääsiäisenä!

Lämpenevää on luvassa jälleen eli eiköhän palsta kutsu ja houkuttele taas, pian, niin luulen.

Tämä kevät on armon aikaa. Tämä on KEVÄT isoilla kirjaimilla. Elämä kutsuu voimakkaammin kuin ennen: Tule mukaan, älä luovuta!

Keltainen on ruokaa väsyneille silmille, linnun laulu korville, auringon lämpö kalpealle iholle.