Taimia, taimia

Taimet ovat nousseet.

Ensimmäisenä samettiruusut. Nyt laitan uusia satseja viikon välein. Jaan näitä taimia jonkin verran niin parveke- kuin palstaviljelijöille.

Nämä kesäkurpitsat tuli laitettua ehkä liiankin aikaisin. No jos tulee lämmintä jo pian, ne saavat siirtyä parvekkeelle ja voihan sielläkin peittää vaikka harsolla, jos hallaöitä.

Taimet oi taimet. Tässä kohtaa kevättä on kaikki toivo olemassa. ei voi olla että olo ei olisi toiveikas, huolimatta mistä tahansa?

Taimet oi taimet. Minulla on nyt hoidokkeja, joista pitää huolehtia joka päivä.Tästä se tämän vuoden maaorjuus sitten alkaa.

Lokakuun tunnelmia

Samettiruusut vei halla.

Ei kiva.
Näin aikaisinkin vielä.

Vaan otetaan sitä mitä on; muutamia kehäkukkia, kauniita varpuja ja oksia.

 Juureksia on vielä maassa paljonkin. On kiva nostaa aina viikon tarpeisiin niitä.

Kun käy kääntelemässä ja perkailemassa maata.


Vaikka on viileää, sitä lämpenee, kun maan kanssa työskentelee. Maa jalkojen alla, maa käsissä, maata nenänpäässäkin.

Maa lohduttaa, maa eheyttää, maa nostaa mielialaa.

Vaan miten tämä palstojen jatkuvuus onkaan huolestuttanut. Ei vieläkään ole varmuutta, miten ja kauanko viljelyä voi jatkaa, näillä palstoilla.

- Organisaatiomuutos pukkaa päälle, emmekä me ole valmiita siihen.


Ollaan kuitenkin kiitollisia kaikesta, mitä on juuri nyt.