Pavut ja perunat vielä kasvaa jokusen viikon.
Ja marja-aika, ei ihan muutamaan viikkoon.
Lintu oli tehnyt sinisen läiskän katuun, mistä lie kypsän mustikan löytänytkin!
Tässä kohden ollaan. Onpa kevät ja alkukesä ollut hektinen. Nyt saa levähtää ja niin, sateen ropinaa olisi mukava kuulla, kuten viime maanantaina saikin.
Hyvää juhannusta!
Näitä ihania lilan sävyjä ja päivänkakkamerta.
Luonnonkukat moninaiset ovat myös loistossaan ja niistä saa kauneimman kimpun.
💜💜💜
No ensimmäisenä tulee se ulkonaolon hyvä vaikutus. Minulle se long covid -keväänä antoi parempaa hengitystä, vahvistumista. Toki raihnojakin pahentui mutta niitäkin jollain lailla osasin hoitaa ja vähän kerrallaan muutenkin edeten (kuten kaikessa).
Toiseksi nostaisin flown. Eli kun alkaa pusaamaan taimien kanssa, kylvämään, istuttamaan, suunnittelemaan, sitä innostuu valtavasti ja muu unohtuu. Tuollainen flow pitkän talven jälkeen on ihan mahtavaa, ainakin minulle. Kiirekin voi tulla, kun on priorisoitava tätä, keväisin hommaa riittää. Mutta voi oppia myös asioiden rytmitystä, rauhaa ja läsnäoloa.. sitä tosiaan saattaa alkaa oppia:)
Kolmanneksi; keväällä maasta saa jo ruokaa, ruohosipulia, lipstikkaa usein ja pian jo myös raparperiä. Ehkä talvehtinutta palsternakkaa ja maa-artisokkaa. Miten mahtavaa luomuruokaa! Ei paha. Kun maa sitten pian alkaa tuottaa myös salaattia, sipulia, kurpitsaa, kurkkua, perunaa, onpa se niin ihanaa saada oman maan antimia.
Sitä ennen on viettänyt paljon aikoja auringossa, lämmössä, joskus vähän sateessakin. Saanut fyysistä rasitusta sen mukaan kuin jaksaa. Kas on tullut kesäihmiseksi, vähän päivettyneeksikin.
Ilo, se tulee myös ihmisistä. Niin monia juttuja on tullut juteltua palstoilla. Ihan diipadaapaa mutta syvällisempääkin. Yhdessäolo, se on silti usein jutteluakin tärkeämpää. Yhteinen harrastus, rakkaus puutarhaan, kasvuun, rakkaus kesään yhdistää.
Viljepalstoja voisi jakaa ihan terveyskeskuksissa reseptillä:)
❤️🩹❤️🩹❤️🩹
