Luonto käy lepäämään, käydään mekin

Luonto alkaa olla riisuuntunut, valmis huilaamaan kasvukauden jälkeen.

Polulla on paksu kerros lehtiä, kariketta, joka alkaa vähitellen muuttua maaksi.

On lapsenomainen ilo kävellä paksussa lehtikerroksessa...

On ilo puuhata luonnossa muutenkin.  Mullassa maan nyt varsinkin. Kera kastematojen. Viimeistellä puutarhaa  lepoonsa.

Säilöä. Hamstratakin, niinkuin nyt kuivamuonaa ja muuta tarpeellista. Villasukkarivistö kaapissa kylmien päivien varalle.

Varaudutaan ja vetäydytään, kuin luonto. Mutta pidetään sydän avoimena.

🍁

🍂

Syksyisiä maisemia

 💛💜

Aika upea on ollut tämä etelänkin ruska tänä vuonna. Onpa sitä tullut ihan ihasteltua niin yksin kuin yhdessä muiden kanssa.

Tuntuu siltä kuin olisin syönyt sisälleni noita värejä ja ne pysyisivät siellä tallessa aina kevääseen saakka.

Muuten olen istutellut pensaita, kukkasipuleita ja tietenkin myös valkosipuleita. Syystyöt on mukavia ja niihin sisältyy niin voimakkaana toivo ja ilo tulevasta keväästä. Koskakohan ne sipulinvarret nousee, ehkä maaliskuussa ehkä huhtikuussa..nousevat kun aika on.

Muuten väreistä puheen ollen meinaan vähän maalailla marraskuussa:)