Pöhinää palstoilla

Tämä toistaiseksi viimeinen lämmin päivä oli saanut lukuisan joukon viljelijöitä maalleen.
Yksi oli kääntänyt jo koko maansa, toinen puolikkaan. Jotkut kylvivät siemeniä, joku perunaa!
Minä en kyllä vielä mitään.

Perkasin ruohotuppaita joita oli ilmaantunut. Tein uusia löytöjä; timjamia, lipstikkaa, uusia perennoja. Valkosipulikin on jo aikamoisella varrella.

Tekee mieli kylvää, mutta ei kauheasti kannata. Kylmää tulossa. Kevät ottaa hiukan takapakkia kohta.
Sitäpaitsi vedet avataan vasta viikon parin päästä.

Kaunista on niin. Niin monia pikku lehdyköitä on puissa ja pensaissa. Narsissit valloillaan.
Tää on melkein parasta aikaa. Elämä on.

Perunasato suuremmaksi!

Yksi vanhimmista palstalaisista, jo yli 80-vuotias, kertoi ja näytti minulle kivan jutun:

Kun nostat perunaa, otat varren ylös ja otat sitten kaikki perunat maasta, ihan pienimpiä, niitä jotka ovat vielä varressa kiinni lukuun ottamatta. Laitat sitten varren takaisin maahan. Istutat sen huolella sinne. Niin sittenpä, muutaman viikon kuluttua saat tuosta varresta vielä monia suuria perunoita. Eipä mene perunasatoa yhtään haaskoon!

Tämä vinkki on yksi monista vinkeistä ja tarinoista, joita kuluneen kesän aikana olen saanut kuulla.

Onpa minulla paljon viisaita palstamummuja! Se on ilo ja rikkaus.

Kurpitsahelteiden keskellä ja puutarhurin sateita odotellen 🌝

Kuva: Pixabay

Sosiaalista kanssakäymistä

Palsta on monelle olohuoneen jatke. Se on paikka, missä olla kesällä, kun mökkiä ei ole. Se on sosiaalinen yhteisö siinä kuin luonnonmukaisen ruoan lähde.

Voisi sanoa, että myös terveyden lähde, raitis ilma ja liikunta kun itsessään jo tekevät hyvää. Moni kahdeksankymppinenkin jaksaa paremmin ja vahvistuu kun puutarhassa möyrii!

Monia asioita jaetaan palstoilla, ei vain taimia, siemeniä ja satoa. Joskus yhdessä vaikkapa kahvitellaan ja monista asioista ajatuksia vaihdetaan.

Palstaviljelyäkin olen oppinut oikeastaan juuri palstoilla, yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta myös hyviltä naapureilta saatujen neuvojen kautta!

Kesäkukat ja perennat

Tykkään auringonkukista. Samoin kuin monista monista muistakin kesäkukista. Krassista, kehäkukasta, samettiruusuista, neilikoista...
Joitakin kesäkukkia, kuten samettiruusuja esikasvatan jo huhtikuusta alkaen. Näin saan kukat kukkimaan ajoissa.

Vähitellen olen saanut palstalleni myös perennoja. Yksi ihanista palstanaapureistani on tuonut minulle sitä ja tätä perennaa; taimia ja kokonaisia kasveja kottikärryllä kuskaten. Näitä on mm. päivänkakkarat, lemmikit, reunuspäivänkakkarat, akileijat ja sormustinkukat.

On ollut ihanaa saada uutta palstalle. Perennat ovat mukavia reuna-alueilla, mieluummin siellä kasvattaa kaunista kuin antaa rikkaruohottua!