Lokakuu niin kaunis

Kaikki maisema nyt, se vain on ihanaa katsella. Olla sen seassa. Aurinko jo menikin. Mutta hetken.. valo vielä pysyy. 

Kissa pörhistää turkkiaan kun viluttaa, tai kun on varuillaan... 

Luontokin on nyt pörheänä, puut lehdet lepattaen, ja maa paksunevassa lehtipeitossa. Näin se menee. 

Pian lehdet maatuvat maaksi, ruokkivat ensi kevään kasvua, samojen puiden jotka tekevät uusia lehtiä sitten jälleen. 

Tallustanko minä samassa maisemassa silloin? 

Vanha maatyökone

Olisiko äes, piikkeineen ja möyhentimineen? 

Ja syksy hehkuu niin.. kuin viimeistä päivää. Ehkä pian onkin, jos saadaan lumi maahan eteläänkin jo pian.

 

Lokakuun värikylläisyyttä

 

Lehtikaalia riittää jouluun saakka

Ehkä. Nimittäin eihän tiedä jos sää pysyy syksyisenä pitkään.

Palstat ovat muuten ihmisten henkireikiä näinä aikoina!