Elämä on parasta heinäkuussa

Kun vadelmat kypsyvät, kun mustikat kypsyvät, kun saa ekat uudet perunat kera tillin .

Salaatit, lehtikaalit, kaikki...

Nyt on kaikkea. Melkein. Ainakaan ei puutu mitään.

 

Puutarhanhoito on ihmiselle hyvästä

Kuuntelin Radio Ylen 1 ltä Sari Valton toimittaman ohjelman Puutarha on terapiaa mielelle.

Oli oikein mukava kuunnella. 

Ydinkohtia tässä olivat mm. että se puutarhassa tekeminen on hyvästä ja rentouttavaa, sekä myös siellä oleminen on mieltä virkistävää.

Jokainen tavallaan. Eli sen mukaan mikä itselle sopii, ja mitä jaksaa.

Keskittyminen yksityiskohtiin, yksinkertainen puuhastelu tuo rauhallisen olon.

Kun siinä puutarhaflow ssa on sitten aikansa ollut, on ehkä saanut joitakin oivalluksia myös arjen haasteisiin.

Fyysinen kunto on samalla kohentunut ja aistitkin saaneet virikkeitä sopivasti.

 👀👀👀

Mitä useammin puutarhalla käy, sitä nopeammin flow hun pääsen, olen huomannut.  Sama kokemus minulla on metsässä.

Olennaista luonnon ja puutarhan hyvissä vaikutuksissa on myös monimuotoisuus ja että löytyy jokin salainen soppi jossa olla aivan rauhassa. Tuo soppi voi olla kasvien keskellä parvekkeellakin. Tai kotona huonekasvien keskellä, jos muuta ei ole.

Kun suunnittelet puutarhaa, siellä on hyvä laatia monimuotoisuutta kasvustoihin, myös ehkä juuri polku siihen soppeen, jossa istua ja jossa aika hetkeksi pysähtyy..

Ohjelmassa puhuttiin tosiaan puutarhoista, pihoista, parvekkeistakin, mutta ei huomattu mainita että: onhan viljelypalstojakin! 

Parhainta juhannuksen jatkoa!

Kuuntele ohjelma, siinähän oli paljon muutakin, juuri tuosta

puutarhojen terapeuttisesta vaikutuksesta.

Taimet tuo kevään, mutta mitä maksaa siemenet

Tämä on vuoden parasta aikaa... Täynnä odotusta, ja auringon lämpöäkin jo, auringonläikkiä seinillä. Peikonlehdetkin kurkottavat valoa kohti.

Samettiruusut ovat nyt maassa. Purkeissa nimittäin. Ja suuri osa taimellakin jo. Mikään ei varmaan estä niiden kasvua.

Kevät on aikaa, jolloin olen toiveikkaan odottavainen. Mutta myös huolestuneimmillani, ihan kaikesta. Nämä kaksi olotilaa yhdessä.

Kun kylvät kukat siemenistä, säästät paljon.

Tein pienen hintavertailun: S- marketin samettiruusunsiemenet maksoivat 2,40 pussi, Lidlin 0,39 e pussi. Merkki eri mutta lajike sama. Ja Lidlin pussissa n viisi kertaa enemmän siemeniä...

Kumpiakin on nyt kasvamassa:)

(Tämä blogipostaus on 21.4.2021 julkaistu blogissani Sentin venyttäminen.)

 

Taimijuttuja tulee lisääkin pian:)

Kohti vappua!

Hyvää pääsiäistä!

 Tämä palstablogikin alkaa varmaan vilkastua, kunhan säät lämpenevät ja puutarhahommat alkavat jälleen. Sitä ennen käy lukemassa vaikka blogiani Sentin venyttäminen.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille ja mitä ihaninta kevään alkamista!

Rannalla

 Rantakivi, ei avanto:) Vaan jäälle ei vielä pidä mennä!

Meri on aina eri. Harmaan sävyt, musta ja valkoinen, talven maisemassa, ovat minulle mieluisia. Ovatko niin selkeitä? Ajatuksetkin selkeytyy.

Ole aina iloisella päällä

 ...niinkuin kissa liukkaalla jäällä. Ihan tällaisen parin sentin rantaveden jäällä voikin vähän jo liukastella. Se on talvi nyt.

Lähimatkailua

 

Töölön puisto on niittynä, mikä on mukavaa minusta. Todella kotoisaa  ja on pörriäisillekin hyvä.

 Tämä Töölön merenlahti taas on hanhien valloittama. Vähän flamingojenkin näköjään. Ihmisiä harvassa kun juuri satoi. Siis hyvin harvassa. Ihailin

kävellessäni rakennuksia, niiden värimaailmaa, pilvisää tarjoaa tällaiseen hyvän mahdollisuuden.

Oman maan salaattia, ja perunaa

On herkkua itsekasvattamista aineksista salaatti. Hiukan sekaan fetajuustoa niin se on siinä.

Ja kera uusien perunoiden vasta maasta kaivettujen, nokare voita ohessaan😁

Mikään ei ole tärkeää paitsi...

Mustarastaiden kaihoisa kujerrus ja kevään ensimmäinen mantukimalainen virkisti tätä päivää. Oheiset voikukat; kevään ensimmäiseni, ovat parin päivän takaa.

Tämä on 100. palstablogipostaukseni! Onpa tullut kirjoitettua palstasta ja onpa tullut kirjoitettua sen vierestäkin - kuten jo blogin esittelyssäkin totean.
Luonto; erityisesti metsä, meri kun inspiroi minua yhtä lailla kuin palsta. Ja palstallahan ei olla edes koko vuotta vaan yleensä vain puoli vuotta:) eikös se niin ole.

Olen viljellyt yhteensä 20 vuotta näillä kaupungin viljelypalstoilla. -- Sitä ennen lapsena kasvimaalla kasvatin niin perusvihanneksia, juureksia kuin yrttejäkin. Ja siinä välissä sitten ikkunalaudoilla, parvekkeilla ja pihoilla:)




Mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito...  eikä sekään ole niin kovin tärkeää.

Joku minua ennen on tämän lausunut ja onhan se niin totta. Tärkeää on puutarha, vaan ei kuolemanvakavaa sekään. Asioita voi tehdä rennosti ja pitääkin. - Helpommin sanottu kuin tehty mutta kuitenkin, niin se on. Ota iisisti. Hengitä. Ole tässä ja nyt. Tunne olevasi.


Elämä on nimittäin

tänään. Tänään hohtavat nuo lepän silmut niin hopeaisina, huomenna jo aukeavat.
Pensaiden hiirenkorvat, ne ovat kauneimmillaan tänään. Kauniita huomennakin, mutta erilaisia.
Tämän päivän maisemaa ei voi nähdä samanlaisena kuin tänään.


Kauniita keväisiä päiviä edelleen sinulle lukija ja lämmin kiitos sinulle joka olet kommentillasi ilostuttanut päivääni! 💛

Kevät on ihan juuri täällä

Kun menetyksen jälkeen saa jotakin takaisin, se onkin monin verran arvokkaampaa!

Tällaista tuli mieleen, kun mietin, että miten hyvin pääsen kuitenkin jo liikkumaan, kun välillä en päässyt. Mutta Siperia opettaa... ottamaan lyhyempiä askelia.

Vaan tämä on palstablogi. Ja palsta se alkaa olla mielessäni aina enemmän. On outoa että tällaisen piiitkän ikäänkuin pitkittyneen syksyn - josta tykkäsin vielä marras-joulukuussa- jälkeen tuleekin sitten kevät. Ilman hankikantosia, ilman jäälläkävelyitä, tulee kevät. Ihan kohta se on täällä, oikeesti.
Tulee, odotti tai ei.

Näin joitakin sipulikukkia nousseen jo viikko pari sitten, puistossa. Ja aurinko lämmittää silloin, kun se nyt vaan jaksaa paistaa.

Ehkä se kevätmieli nousee, kunhan tässä päästään eteenpäin, päivä kerrallaan.

Maailmantilanne ja maan tilanne tosin on hyvin erikoinen; karanteeneja, etätöitä, tapahtumien peruutuksia, hamstrauksia (kääk, oli kauppa juuri tyhjä vessapaperista, jota olisin minäkin jo tarvinnut..) ja ennenkaikkea varoa, ettei saa ja/tai levitä uutta vaarallista virusta, minkä vuoksi tämä kaikki edellämainittu tapahtuu.

--Tätä kirjoittaessani kuulen, että yli kymmenen henkilön kokoontumiset, ja jopa ystävien tapaamiset on syytä jättää väliin. Koulut suljetaan. Suomessa vallitsee nyt poikkeustila!😲


Niin, ihana erämaamme Nuuksio oli täyttynyt retkeilijöistä viikonloppuna. Kuten moni muukin luontopaikka. Minä käppäilin lähimetsässä ja ihastelin hetken kaikkia kauniita värejä, mitä sieltä löytyy!

Pietään lippu korkealla!

Aika kukkakimppuin

Jälleen on aika, kun kokoan pieniä kukkakimppuja ja jaan niitä. Tämä on sitä, mihin en kyllästy milloinkaan. Värien ja muotojen yhdistely ja niin helpolla saa kaunista.
Nämä samettiruusut kylvin huhtikuussa pieniin taimiastioihin. Nyt ne ovat tässä. Ja niitähän on paljon!



Kehäkukka on parhaimmillaan sekin.

Monet yrtit tuovat tuoksunsa kimppuihin, ja perennat, siniset, valkoiset, sopivat ihanasti oranssin kanssa yhteen.

Elokuukin on kukkain aikaa, eikähän se tähänkään vielä lopu...

 

Millaisetkohan ovatkaan säät seuraavaksi.

Ainakin toivon että sulokukkaisia säilyisi maassa vielä pitkälle lokakuuhun.




Kimppu Sinulle, lukijani!

Tuuli tietää

Tuuli työntää kulkijaa.


Tänäänkin.


Päätin suunnan ja lähdin. Tuuli ei jäänyt toimettomaksi.

Nytkään.


Ilo kantapäissä, uteliaisuus nenänpäässä

haistelen ilmaa

kuin kissa.


Löydän mitä etsin. Ja muutakin.

Löydän enemmän kuin odotin.


Ajassa, joka muuten on kuin utua merellä.

Tässä on kaikki

Valkoruusut kukassa
Humalat kiipeilevät talojen seiniä
Tien varressa lupiinit monivärisenä taipuisana merenä

Rannassa sukellan veteen niin lämpimään.

Kaikkialla rauha ja tyyneys
Varikset vain leikkivät.


Matkan piti viedä tulevaan.
Veikin menneeseen.

Tämän kaiken olen jo nähnyt
monta kertaa

siellä, minne kaipaan.



Tämä kaikki on mennyt, tuleva ja tämä hetki.


Siksi olen hämmentyneen kiitollinen.

Minä olen täällä

Löytyihän se.

Vaan kestihän se.

Tarvittiin kaikki ne mustarastaat, satakielet.

Tarvittiin helteet.
Tuulet kylmät ja hyiset ja sitten lopulta ne lämpimät.

Ruohikko jonka päällä istua, muurahaisia hätistellä.


Taimet, ne kaikki pienet, herkät ja alkavat, täynnä lupausta ja toivoa.

Niityt valkoisesta ja keltaisesta punaiseen ja liilaan, kaikki värit, kerrallako nekin nyt?

Ihmiset niin iloiset, musiikit, laulut ja veisuut.

Tarvittiin niin selkeä kutsu:

Tule jo sieltä!

Älä jää hämärään.


Tule, minä olen täällä Sinua varten.


Kesä

Se on toukotöiden aika

Se on sitten kevätkesä ihanimmillaan. Kun juuri on vihreä verho valloittanut maan ja maiseman. Vettäkin saatiin.Kohta saadaan lisää:)

Retiisin siemenet ovat nyt maassa.

Perunat itäneet ja itämässä. Monella palstanaapurilla jo maassakin.

Eikä ole kiirettä. Missään. Kun tekee asian kerrallaan.

Toukokuussa on taikaa. En ainakaan minä voi vastustaa sitä. Ei voi tuo västäräkkikään, eikä maamuurahaiset.

Aika Pyhiinvaelluksen

Ensimmmäisen kerran tänä keväänä astelin palstalle. Oli viileää, lämpimien säiden jälkeen. Mutta en voinut enää hillitä uteliaisuuttani: Onko jo noussut jotakin ja jos niin mitä?

Oli noussut; raparperit nupotti, pensaat olivat hiirenkorvilla, perennoja pukkasi maasta kuin myös sipulikukkia. Ruohosipulia olisi voinut jo ottaa.

 Maa oli aika kuiva. Taivas lähes pilvetön. Monia viljelijöitä oli jo kääntämässä, kalkitsemassa, lannoittamassa. Näin täällä etelässä, päästään kevättöihin jo pääsiäisenä!

Lämpenevää on luvassa jälleen eli eiköhän palsta kutsu ja houkuttele taas, pian, niin luulen.

Tämä kevät on armon aikaa. Tämä on KEVÄT isoilla kirjaimilla. Elämä kutsuu voimakkaammin kuin ennen: Tule mukaan, älä luovuta!

Keltainen on ruokaa väsyneille silmille, linnun laulu korville, auringon lämpö kalpealle iholle.

Taimilaatikkokylvöjä

Sorruin ostamaan tällaisia taimilaatikoita Lidlistä 4,49 eurolla 4 kappaleen pakkauksen. Kussakin laatikossa on läpinäkyvät kuvut ja 24 pientä lokeroa taimille. Yhteensä siis lokeroita on 96.

Lokerot ovat aika pieniä mutta tuo läpinäkyvä kansi takaa kosteuden pysymisen, luulen ainakin niin. - Myynnissä oli myös minikasvihuonetta, se oli noin 8 euron paikkeilla. Siinä kupu oli paljon korkeampi kuin tässä ostamassani versiossa.

 Kylvin neljää eri kukkaa näihin, saamani pionin ja loistosalvian siemenet, jotakin Mustasaaresta poimimaani, olin kirjoittanut pussiin vain: 'jotakin suurta'… saa nähdä tuleeko niistä mitään ja mitä tulee. Sitten vielä krasseja muutamaan lokeroon.

Nämä pienet lokerot tekevät sitten sen, että on vaihdettava taimien kotia ainakin kerran ennen maahan istutusta. Kylvin vielä auringonkukan siemeniä, paljon suurempiin ruukkuihin. Ne saavat kasvaa ruukuissaan ilman mitään välimuuttoa.

On tulossa kylmiä päiviä, joten ei parvekkeelle vielä muuta kuin narsisseja, joita siellä jo onkin ja viihtyvät siellä hyvin, kukkivat ja kukkivat viikosta toiseen.

Nämä ovat eläviä, nämä mullat ja siemenetkin kohta, taimet ja kukat, toisin kuin vaikka tekoäly...
Mutta kerron tässä blogissa myöhemmin jotakin kivaa, millä lailla tekoäly hyödyttää viljelijää.

Me kotitarvikeviljelijät emme kai tekoälyä työssämme tarvii… meille riittää multa ja näppituntuma!

Ilosia kevätpäiviä kaikille! Ja intoa taimikasvatukseenkin!

Tämä puutarhakirja vie mukanaan

Löysin nyt Oodi-kirjastosta Mari Mörön kirjan Vapaasti versoo - Rönsyjä puutarhasta.

Mörönperällä on puutarha, jossa tapahtuu. Siemen siemeneltä, ja taimi taimelta puutarha rakentuu ja kirjalija paiskii töitä niin ettei ihme tuo kaikki kukoistus mikä puutarhassa vallitsee!

Kirjassa on lukuisia hauskoja kasvitarinoita, muistelua kommelluksista ja töppäyksistä - joita me kaikki teemme - mutta myös paljon tietoa. Ainakin minulle oli moni kirjassa esitelty kasvi aivan uusi.

Kun rakastaa pihaansa, palstaansa tai puutarhaansa, siellä nousee ja kasvaa aina pieniä ihmeitä. Kasvit tulevat vanhetessaan yhä rakkaammiksi. Ne versovat vapaasti eikä niitä aina helpolla hallitse. Mutta tarvitseeko edes.

Kirjassa on myös tarinaa eläimistä; mm. kotitarvikekanalan kanoista ja vierailevista lampaista. Rojekteja riittää.

Suosittelen tätä inspiroivaa kirjaa kenelle tahansa ja erityisesti meille viherturaajille!

Maaliskuussa

Maaliskuu -kuukauden suomenkielisen nimen alkuperää ei varmuudella tiedetä. Sen on arveltu olevan maa-sanan johdannainen ja viittaavan siihen, että tässä kuussa maa alkaa paljastua lumen alta. On toki muitakin tulkintoja.

Maa kyllä on jo paljastunut siellä ja täällä. Uutta lunta tosin tulee välillä lisää ja sulaa taas pian. Välillä pakkasta, välillä vesisadetta. Häilyvää on kevätsää.

Minä ostin ensimmäiset tete a tete narsissit, sisälle ja parvekkeelle. Kohta puhkeavat keltaiset kukat niihin. Voi, miten janoankaan keltaista! Se tuo kevättä lähemmäs ja lähemmäs.

Tuulet on olleet kylmät mutta raikkaat. Olen vihdoin parantunut flunssista eikä viileys haittaa niin paljoa. Nautin kävellä, vaikka lyhyitäkin matkoja, samalla katsella lintuja, puita, taivaan vaihtelevia tunnelmia.

Poimin kimpun pajunkissoja, niin, kuten joka kevät. Pienet ovat ihmisen ilot:)
Kyllästän itseäni ilolla, näistä pienistä asioista ja eipä silloin suru ja murhe helpolla pure ja syö.

Elokuun satoa 2.

Miten kaunista! Miten suurta satoa! Marjat aivan roikkuvat pensaista. Yhä uudet kukat puskevat tietään valoon ja ryhtyvät kukkimaan.

Meillä on aika runsauden, meillä on aika kiitoksen.

Koskaan ei voi tietää, mitä tulee. Aina saa yllättyä. Sellainen on luonto. Ei kuin itse tehty, vaan toisen tekemä.

Miten usein olen ilahtunut, kun olen palstalle talsinut. Matka on pitkä, ja aina ei edes jaksaisi.

Jaksaminen tulee silti aina palkituksi.