Mansikan aika

Ota, poimi se!

Poimi se marja.


Poimi ja syö.


Maista siinä lapsuutesi mansikka.


Maista, miten makea se on nyt.

Ja ole pienen hetken se lapsi taas.

Tuuli tietää

Tuuli työntää kulkijaa.


Tänäänkin.


Päätin suunnan ja lähdin. Tuuli ei jäänyt toimettomaksi.

Nytkään.


Ilo kantapäissä, uteliaisuus nenänpäässä

haistelen ilmaa

kuin kissa.


Löydän mitä etsin. Ja muutakin.

Löydän enemmän kuin odotin.


Ajassa, joka muuten on kuin utua merellä.

Pienen tekemisen puolesta

Teen pieniä asioita. En ehtisi tehdäkään enää kovin suuria..

Keskityn pieneen kerrallaan.

Yksityiskohtia ei huomaisi, jos yrittäisi liikaa kerralla.


Voikukan hahtuvapallon salaisuus on että puhallan hahtuvat tuuleen. Saadaan muutamia kymmeniä voikukkia lisää:)
Hahtuvat eli siemenet siipineen ovat katsomisen arvoisia.



Kuten moni muukin asia. On ihmettelemisen arvoinen.


Teen pieniä asioita. Aika riittää.

Joskus aikaa tulee kuin lisää. Mitä paremmin olen mukana siinä mitä teen, sitä enemmän saan aikaan, ja sitä enemmän: saan aikaa.

Aika, pieniin ja hiukkasen vain isompiinki tekoihin, on nyt.

Perille

Lokki yritti lentää vastatuuleen.
Pysyi paikallaan, niin kova oli puuska.

Teki sitten täyskäännöksen ja lähti tuulen mukaan.


Tekisinkö minäkin niin? Vaikka vain tänään.

Tuulen myötä, myötätuulessa, itään tahi länteen.

Perille asti. Missä se sitten onkaan.

Se Peri.

Mikä meininki

Retiisit ovat syöntikokoisia. Onpa niitä jo tullut laitetuksi salaattiin ja leivän päälle. Molempiin tarkoituksiin kun sopii tämä miedonmakuinen, Lidlin siemenistä kasvatettu retiisiherkku.

Kurkkukin nousi taimelle. Taitaa kaikki muukin olla taimettunut, jopa nauris pikkuruisena, tuli kylvettyä se vasta muutama päivä sitten.


Lämpö on hellinyt meitä. Mitenkähän seuraavaksi?
Jonnekin päin Suomea on kai ollut hallaakin luvassa.

Kesäkuun 10-11. -päivän hallat ovat olleet aika tavallisia etelässäkin, nyt ei ilmeisesti niitä kuitenkaan ole odotettavissa tänne. Ollaan siitä iloisia.
Monella kun on peruna pienemmällä tai isommalla taimella, samoin kurpitsat ym. hallanarat.

Kuivatin nipun lipstikkaa. Pakastin raparperiä. Tein mustaherukanlehtiteetä illaksi.

Ikiomaa satoa. Ja silti loppujen lopuksi lahjaa.

Tässä on kaikki

Valkoruusut kukassa
Humalat kiipeilevät talojen seiniä
Tien varressa lupiinit monivärisenä taipuisana merenä

Rannassa sukellan veteen niin lämpimään.

Kaikkialla rauha ja tyyneys
Varikset vain leikkivät.


Matkan piti viedä tulevaan.
Veikin menneeseen.

Tämän kaiken olen jo nähnyt
monta kertaa

siellä, minne kaipaan.



Tämä kaikki on mennyt, tuleva ja tämä hetki.


Siksi olen hämmentyneen kiitollinen.

Minä olen täällä

Löytyihän se.

Vaan kestihän se.

Tarvittiin kaikki ne mustarastaat, satakielet.

Tarvittiin helteet.
Tuulet kylmät ja hyiset ja sitten lopulta ne lämpimät.

Ruohikko jonka päällä istua, muurahaisia hätistellä.


Taimet, ne kaikki pienet, herkät ja alkavat, täynnä lupausta ja toivoa.

Niityt valkoisesta ja keltaisesta punaiseen ja liilaan, kaikki värit, kerrallako nekin nyt?

Ihmiset niin iloiset, musiikit, laulut ja veisuut.

Tarvittiin niin selkeä kutsu:

Tule jo sieltä!

Älä jää hämärään.


Tule, minä olen täällä Sinua varten.


Kesä