Hyvää joulua!

 

Pihlajanmarjat olivat todella hyvän makuisia

Linnut ja minä tykätään näistä.

Kuu on mustin. Ja valoa kuitenkin niin paljon päivisin. 

Palsta nukkuu. Roudan alla lepäävät siemenet. Lasken kuukausia, koska jälleen pääsee..

Näkemään uuden kasvun ihmeen. 

Auringon punertama taivas

 Miten kaunis se on.

Minua lohdutti päästä näkemään raja taivaan ja maan välillä.

Eikä sitä edes ollut.

Sitkeää lajia

On tuo salvia vaan sitkeä.

Vaan olen minäkin.

Jos ei muusta itseään kehua voi niin sitkeydestä.

Sitkeys voi olla hyvä tai huono ominaisuus.

Se on molempia.

Jaksan aika pitkään, siedän, jaksan kuunnella aika pitkään ja jaksan olla empaattinen vaikka olisin aika väsynytkin.

Toisaalta sitten unohdan itseni ja teen liikaa.

Ja toisaalta voin olla aika jääräpää kun pidän omasta näkemyksestäni kiinni

Näkemyksiä on kuitenkin ihan hyvä muuttaa.

Minun näkemykseni salviasta muuttui. Ei se olekaan niin arka kylmälle ja sehän selviää talven pakkasista varsin hyvin. On selvinnyt.

Ihanaa alkavaa talvea kaikille💥

Kun maa huurtuu

 

On paljon vielä katseltavaa. 

Mitenkä juurikin harmaa saa muut värit näyttämään niin kauniilta?

Harmaata vasten pienikin väripilkku on niin merkityksellinen.

Kuljen harmaan keskellä ja löydän vaikka mitä.

Maasta nostan artisokkaa, teen artisaanikeiton:)

Mansikka yhä kukkii:)

Ensi pyhänä, kun seuraava 'pyhiinvaellukseni', onko jo lumi maassa?

Syystunnelmaa

 

Kun palstat ovat talviteloillaan. Viimeiset lehtikaalit napattu mukaan. 

Vielä viipyä hetki. Syksyssä. Olla jo valmis talveen. 

Pajunkissat heräsivät etuajassa

 Pitihän poimia. Olen kauhea napsimaan luonnosta koristeita. Viimeksi lähti kaksi mustikanvarpua. Se on ihanaa, saada luontoa sisätiloihin.

Pimeys tuo kauneuden esille

 

Olipa se otsikko! Pimeässä on kuitenkin mahdollista tulla esille, vähäisinkin valaistuksin, salattu kauneus 

Ajattelin kirjoittaa enemmän

kun syksy saa ja pian valkoinen on maa..

Kävin ajatuksissani keväässä, ja matka kevääseen tästä, aukeni uudella tavalla.

Matka kuin.. nyt vielä polku hämärä.

💬💬

Lokakuuta myötäkarvaan

Kun menet asioita myötäkarvaan se on helpompaa.

- Kun olen väsynyt, liikun hitaasti kunhan liikun.

Kun sattuu ja kolottaa en voimistele kovinkaan paljoa..

Vähän, hyvin vähän.

Se riittää.

Kun migreeni jyllää joka viikko, pidän känny- ja tietokonepausseja, vaikka harmittaa.

Luen lehtiä ja kirjoja kuuntelen radiota enemmän.

Kaikkea hitaasti..

En pidä kirkkaita valoja päällä iltaisin, kotiin tullessa sytytän yhden pienen valon nurkkaan ja toisen pienen valon toiseen nurkkaan, lisäksi sytytän kynttilän.

Kynttilänliekki niin pieni kuin onkin, niin ihmeellisen paljon se lämmittää, se on elävä.

Se on varsinainen esimerkki siitä miten pienet asiat merkitsevät paljon.

Vielä tämä leimahdus

Kun kaupunki humisee jossakin...

Minä voin tehdä päätöksiä; pudottaa lehtiä, yksinkertaistaa elämää.

Syödä vähän vähemmän ja yksinkertaisemmin, muutenkun kuluttaa vähemmän, rajata kaikkia  tekemisiäkin ja keskittyä kunnolla siihen mitä teen.

Ja se silloin riittää, silloin enkelikään ei pysty parempaan.

Lokakuu ja puutarha on sisälläni puutarha pysyy sydämessäni.

Menen lokakuuta myötäkarvaan, totean, en yritä mitään enempää.

Ja luonto on maailman kaunein.

Linnunruokaa

Ja värejä jotka ravitsevat minua.

Pienen kimpun kerään, kaalinlehdistä, mintusta, viinisuolaheinästä ja kehäkukasta. 

Aronianmarjoja maistelen. Tämä hämärtyvä maisema on yhtä väsymykseni ja suruni kanssa. Se on  mielenmaisema, siksi lohduttaa.

🍁🍂🎃

Oi syksy

 

Hei näyttää keväiseltä

 Nämä kauniit puistot.

Saan voimaa väreistä. Ja nyt niitä on.

Syksyn villiyrttejä

 Ovat esim. nämä vuohenputket.

Opettele tuntomerkit ennenkuin keräät.

Kuvat näpätty Lapinlahden Lähteeltä; Helsingin  Kaupunkiluontokeskuksessa, jossa Kuluta vähemmän -ryhmäni vieraili tiistaina.

Kun syksy saa

Ja puutarha vetää puoleensa. On jo kylmä ja kaikki tuntuu erilaiselta. Ei tulee samaa flowta kun on kylmä.

Tänään on kuitenkin syksyn pääsiäinen.

Keltaista väriäkin riittää.

Otan kohta porkkanat ja osan maa-artisokista ylös. Monia kukkiakin vielä löytyy.

Luonto ei ole ehkä koskaan ollut näin lähellä minua kuin tänä vuonna on.

Se on kotini. Enkä päästä irti.

Armo ei ole koskaan avautunut sekään niin konkreettisesti kuin tänä vuonna. Enkä päästä irti siitäkään.

Aurinkoinen kukka

Perunaa uudesti

 

Heinäkuussa kylvetty peruna kukkii! Sepä hienoa.Tää on tätä kun vielä yhet itäneet perunat kylvi tuossa heinäkuussa..

Perunankukka muistuttaa jopa ruusua. Vaatimattomassa vihanneksessa on arvaamatonta kauneutta. On pysäyttävää katsella ja kuulostella luontoa, koskea, haistaa ja maistaa. Pieni ja yksinkertainen on merkittävää. Levon koi kokea juuri olemalla tässä ja nyt. Tulevaahan meillä ei vielä ole, mennyt ja tämä hetki on, ja parempi keskittyä tähän hetkeen, eihän sitä hetkeä saa muuten talletettua.

Mitä näistä tekisi?

Vielä on kesää jäljellä

 Salaattiruukku tekee uuden ruukullisen kun sen vain istuttaa maahan.

Palmukaalit kasvavat syksyä kohti, alalehtiä kun napsii saa se kasvurauhan. Kuten lehtikaali.

Lehtikaali on usein helpolla etanaisempi kuin palmukaali. Hyviä molemmat ja monipuolisia käytössä.

Minun porkkanat ja sipulit jäivät vähän pieniksi. Maussa ei vikaa ole:)

Kimalaisia riittää. Onpa ampiaisetkin heränneet, heti kun eväitä syön, ne tulevat tuoksujen houkuttelemana nekin.

 

💓💝

Elokuu, ilokuu

 Satoa saa kantaa kotiin, käsitellä, säilöä, syödä, yllin kyllin. 

Kesä oli hieno. Tänään on tänään, paistaa, sataa, paistaa.

Tyrniä

Jaa kun punaiset herukat sain poimittua tuli tänään sattumalta aivan vastaani nämä tyrnipuskat. Onneksi meitsillä aina joku kippo mukana... Eikun poimimaan.

Sadetta riittänyt

Tulhan ne sateetkin sitten ja kyllä onkin satanut aika lailla. 

Nythän odotellaan sieniä seuraavaksi. 

Sitä ennen poimin punaherukkaa.

Kurpitsoja kasvaa yhä lisää...

Marjastusta

 Mustaherukat nyt kypsyneet.

Aamupuuromarjoista ei vielä tule pulaa siis..

Perhoskesä

 

On paras kesä. Elokuu on ihanaa aikaa. Satoa korjata, siivekkäitä otuksia ihmetellä.

Miljoona miljoona miljoona samettiruusua

 Ja miten kimalaiset näitä rakastavatkaan. Kuten mäkimeiramin ja iisopin kukkia. Kimalaisia, perhosia, sudenkorentoja.. ja minä olen osa hyvää kaunista luontoa ja unohdan kaiken muun.

 

Uimaan uimaan

 kera sorsien...

Niin jaksaa taas kastella kasvimaata. Vettä kun ei ole tullut viikkoon tippaakaan.. lämpötila pysyttelee 30 asteessa edelleen.

Saskatoon ja marja-aika

 Saskatoon on parhaimpia marjoja.

Tässä varhaisia saskiksia muutama.

No, kaikki marjathan on parhaita...

Kuitenkin saskatoon on sikäli erilainen että on niin ruokaisa. Siitä tulee kylläiseksi jos vaikka jugurtin kera syö annoksen.

Intiaanit käyttivät saskatoonia, siis marjatuomipihlajaa, varastoevääseen pemmikaaniin.

Poimin sitten myös jo mustikoitakin vähän.

Joko sinä lähit marjaan?

Palstan kaunottaria

 ovat nämäkin:

Syötävän kauniita on kehäkukat. Ja voihan niitä syödäkin!

Kuten myös krassia, orvokkeja. Koristeena salaattien ja muiden ruokien myös ja ainakin käyttää.

Elämä on parasta heinäkuussa

Kun vadelmat kypsyvät, kun mustikat kypsyvät, kun saa ekat uudet perunat kera tillin .

Salaatit, lehtikaalit, kaikki...

Nyt on kaikkea. Melkein. Ainakaan ei puutu mitään.

 

Puutarhaani mahtuu vielä yksi kasvi

Näin se on. Aina on tilaa vielä yhdelle ihanalle perennalle, pienelle yrtille tai parille siemenelle.

Se asenne on hyvä elämässä muutenkin. Tilaa on yhdelle uudelle harrastukselle tai .. 

Rakkauteni puutarhoihin kasvaa vuosi vuodelta. Ihana kyläillä muidenkin ja mukava ajatella ja suunnitella puutarha-asioita.

Fb ssa on ryhmiä joissa myös voi keskustella puutarhaisista ja viljelyllisistä asioista.

Kuten Palstaviljelijät Minibonde.

Liity sinäkin.

Kuiva kallioniitty ja kullankeltaiset värit

Kallioilla on kuivaa mutta kaunista. Tämän kallioisen rinteen metsän puolella kasvaa mustikanvarpua. Niitähän kävin tutkimassa. Oli vähän raakileita, ei paljoa. Nyt saisi sitä vettä tulla.