Metsänpeitossa kukkii

Nyt kukkivat sekä mustikat että puolukat! Voi ihanuuksia! Metsänpeitto on lämmin ja pehmeä. Linnut konsertoivat, melkein taukoamatta?

Kuin karhu keväässä

Saako metsämielen kun on kylmää ja lunta satelee..

Kun kallion reuna on liukas sateesta ja on hämärää, sumppuista?

Kun kulkee eteenpäin kuitenkin... uusille poluille, sieltä se nousee metsämieli -

vallaten sieluni.

Uusia värejä ovat nyt ruskean sävyt monet, vielä hehkuvaa kuin aurinko keltaista, ja kirkasta vihreää sammaleessa, aiemmin peitossa ollutta.

Miten kotia kaipaava löydän aina kotoisimman kodin metsähetkissäni.

Palatessa olen sisältä asti raikastunut, en juuri piittaa murheista mitä oli.

Sitä on olennainen. Metsä kuin palsta - on olennainen elämän, niin, jokin sydänkammio.

Siellä oma sydämeni vahvistuu kuin karhu keväässä.

 

Lehdon lokakuista lumoa

Lumoudun luonnosta lokakuussakin. Eihän tämä mikään loka-kuu, vaan on lehti-kuu ..tai loisto-kuu.


Kun katselin hiirenkorvia – puolisen vuotta sitten- haltioituneena kauneudesta, herkkyydestä, uusista aluista.. niin, eihän siitä ole edes kauaa..

niin nyt ehkä, ehkä haltioidun vielä enemmän tästä väri-ilotulituksesta.

Näin minua hemmotellaan, taidenäyttelyllä kaikkialla ympärilläni:)



Ja kun puiden rungot paljastuvat jälleen, ihailen niiden muotoja, harmoniaa ja seesteyttä.

Silmät lepäävät sitten niissä.

Metsän herkkusia

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt!

Yllätyin kun montaa sientä ei löytynytkään..

Yllätyin monista hyvänmakuisista mustikoista ja puolukoista. Niitä oli mukava maistella kulkiessa, sammalpeitto alla, havunoksat yllä, metsänpeitossa.

Palatessa oli mukanani metsämieli.  Siitä saa nyt riittää huomisellekin!

Tämä voittaa Triplikset ja muut ou jee..