naputtaa puuta.
Linnut oi linnut.
Niitä on pyrähdellyt, ne ovat laulaneet, ja lentäneet
ryhmissä ylitseni.
Näin eräänä yönä jäniksen ikkunani alla. Ilahduin kovasti. Mikä taika onkaan eläimissä. On kuin kohtaisi sukulaissielujaan.
Jotain, mikä ei vaadi mitään, vain on.
💭
Odotan metsään pääsyä kuin taivas aurinkoa.
Yksi monista asioista, mikä on sydäntäni lähellä ja mihin paljon aikaa käytän, on viljelypalstan hoitaminen. Kirjoitan tässä blogissa viljelypalstasta ja sen vierestä, kasvien elämästä ja vähän eläintenkin, ihmisten siinä muassa. Tervetuloa siis blogiini: Palstalta terve!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnut. Näytä kaikki tekstit
perjantai 3. tammikuuta 2020
lauantai 14. syyskuuta 2019
Muuttolinnut, sade ja paiste
.. mut talven poistuneen kun täältä näätte

..niin palatkaa!
Linnut nimittäin.
Tein kävelyn läpi syksyisten niin vaihtelevien maisemien. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi oikein kunnon kuuron.
Pilvet kulkivat. Ja aurinko niin lämpöinen, sitten taas ei...
Syksyn elämyksellisyys. On enemmänkin kuin kesän. On niin paljon läsnä. On mennyt kesäkin, näissä pihlajanmarjoissa ja heinän kukinnoissa.
Hiekassa jäljet myöhäisen uimarin.
Ilo sydämessäni kuin salaa hiipinyt kun oli oikea hetki enkä huomannut:)

Jos tämä tässä on sitä syksyä, niin ei se enää huoleta yhtään.
Kauniita päiviä läpi sadeverhon!

..niin palatkaa!
Linnut nimittäin.
Tein kävelyn läpi syksyisten niin vaihtelevien maisemien. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi oikein kunnon kuuron.
Pilvet kulkivat. Ja aurinko niin lämpöinen, sitten taas ei...
Syksyn elämyksellisyys. On enemmänkin kuin kesän. On niin paljon läsnä. On mennyt kesäkin, näissä pihlajanmarjoissa ja heinän kukinnoissa.
Hiekassa jäljet myöhäisen uimarin.
Ilo sydämessäni kuin salaa hiipinyt kun oli oikea hetki enkä huomannut:)

Jos tämä tässä on sitä syksyä, niin ei se enää huoleta yhtään.
Kauniita päiviä läpi sadeverhon!
maanantai 1. huhtikuuta 2019
Keväistä menoa

Seurasaaressa
Täällä joutsenet ja sorsat uiskentelevat, joitakin variksiakin näkyy ja pikkulintujen laulu välillä taustalla, siellä täällä helisten.
Kun istahdan hetkeksi maakellarin puukannen päälle, alkaa kuulua melkoinen rytinä jostakin puiden latvoista. Mikä se oikein on? Oravia! En ole kyllä pitkiin aikoihin nähnyt oravia. Enkä nähnyt nytkään... Mutta kuulin sentään.
On ihana seurata kevään tuloa monenlaisissa luontopaikoissa. Onneksi kaupungissakin on luontoa.
Sitä voi olla kiitollinen ... ja kiitollisuus lisää elämää.
Elämä on,
elämä on
tässä ja nyt.
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Ahkerointia auringossa
Ahkerointia auringossa
Linnut ovat ahkeroineet siementen syömisessä. Minä talikon varressa.
Pala kerrallaan tulee palsta kuntoon talveksi. Pala kerrallaan asiat valmistuvat.
Minulla on maassa vielä monenlaista syötävää...
Pitkitän tätä sadonkorjuuta kuten aina.
Ei vielä syksy, ei talvi. Ei vielä tänne.
Lämmin oli kesä, vaan lämpimältäpä tuntuu nyt lokakuukin.
Mikä parempaa.
Ilmaston muutoksen torjumiseksi on tehtävä mitä voi.
Otetaan päivät mitä on, kuitenkin sellaisina kuin ne on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

