Kutsumattomia vieraita

Surullista kuultua: Palsta-alueella oli käynyt varkaita. Oli viety: työkaluja, saappaat, kottikärryt. Ei siis ihan pieniä näpistyksiä. Ja harkiten oli otettu. Miksi, miksi?
Aiemmin oli joiltakin viety kurpitsoja ja joitakin muita kasviksia.

Suru on paljon suurempi, kuin jos peura olisi maistellut, tai jänis. Tai gammayökkösen toukka, muurahainen, hiiri, lintu.

Palstanaapuri, jolta lähti kottikärryt, on tehnyt varmaan useita satoja tunteja töitä palstallaan tänä kesänä. Hän ei olisi ansainnut tätä. Eikä kukaan muukaan.

Kuva: Pixabay

Suklaapatukan näpistys kaupasta ei ole niin suuri rikos kuin palsta-alueelta viety pensas, perenna, kurpitsa tai työkalu, minusta.

Meidän tulisi asettaa vartio alueelle. Alue on kuitenkin hyvin suuri. Meistä monet myös olemme vanhahkoja hauraita naisia, miten meistä olisi varkaita vastaan, jos sellaisiin törmäisimme?

Suru varjostaa viljelyämme. Valoa ei kai ole ilman varjoa...

Elokuun satoa 2.

Miten kaunista! Miten suurta satoa! Marjat aivan roikkuvat pensaista. Yhä uudet kukat puskevat tietään valoon ja ryhtyvät kukkimaan.

Meillä on aika runsauden, meillä on aika kiitoksen.

Koskaan ei voi tietää, mitä tulee. Aina saa yllättyä. Sellainen on luonto. Ei kuin itse tehty, vaan toisen tekemä.

Miten usein olen ilahtunut, kun olen palstalle talsinut. Matka on pitkä, ja aina ei edes jaksaisi.

Jaksaminen tulee silti aina palkituksi.