Perunaa uudesti

 

Heinäkuussa kylvetty peruna kukkii! Sepä hienoa.Tää on tätä kun vielä yhet itäneet perunat kylvi tuossa heinäkuussa..

Perunankukka muistuttaa jopa ruusua. Vaatimattomassa vihanneksessa on arvaamatonta kauneutta. On pysäyttävää katsella ja kuulostella luontoa, koskea, haistaa ja maistaa. Pieni ja yksinkertainen on merkittävää. Levon koi kokea juuri olemalla tässä ja nyt. Tulevaahan meillä ei vielä ole, mennyt ja tämä hetki on, ja parempi keskittyä tähän hetkeen, eihän sitä hetkeä saa muuten talletettua.

Puutarhanhoito on ihmiselle hyvästä

Kuuntelin Radio Ylen 1 ltä Sari Valton toimittaman ohjelman Puutarha on terapiaa mielelle.

Oli oikein mukava kuunnella. 

Ydinkohtia tässä olivat mm. että se puutarhassa tekeminen on hyvästä ja rentouttavaa, sekä myös siellä oleminen on mieltä virkistävää.

Jokainen tavallaan. Eli sen mukaan mikä itselle sopii, ja mitä jaksaa.

Keskittyminen yksityiskohtiin, yksinkertainen puuhastelu tuo rauhallisen olon.

Kun siinä puutarhaflow ssa on sitten aikansa ollut, on ehkä saanut joitakin oivalluksia myös arjen haasteisiin.

Fyysinen kunto on samalla kohentunut ja aistitkin saaneet virikkeitä sopivasti.

 👀👀👀

Mitä useammin puutarhalla käy, sitä nopeammin flow hun pääsen, olen huomannut.  Sama kokemus minulla on metsässä.

Olennaista luonnon ja puutarhan hyvissä vaikutuksissa on myös monimuotoisuus ja että löytyy jokin salainen soppi jossa olla aivan rauhassa. Tuo soppi voi olla kasvien keskellä parvekkeellakin. Tai kotona huonekasvien keskellä, jos muuta ei ole.

Kun suunnittelet puutarhaa, siellä on hyvä laatia monimuotoisuutta kasvustoihin, myös ehkä juuri polku siihen soppeen, jossa istua ja jossa aika hetkeksi pysähtyy..

Ohjelmassa puhuttiin tosiaan puutarhoista, pihoista, parvekkeistakin, mutta ei huomattu mainita että: onhan viljelypalstojakin! 

Parhainta juhannuksen jatkoa!

Kuuntele ohjelma, siinähän oli paljon muutakin, juuri tuosta

puutarhojen terapeuttisesta vaikutuksesta.

Lokakuu niin kaunis

Kaikki maisema nyt, se vain on ihanaa katsella. Olla sen seassa. Aurinko jo menikin. Mutta hetken.. valo vielä pysyy. 

Kissa pörhistää turkkiaan kun viluttaa, tai kun on varuillaan... 

Luontokin on nyt pörheänä, puut lehdet lepattaen, ja maa paksunevassa lehtipeitossa. Näin se menee. 

Pian lehdet maatuvat maaksi, ruokkivat ensi kevään kasvua, samojen puiden jotka tekevät uusia lehtiä sitten jälleen. 

Tallustanko minä samassa maisemassa silloin? 

Maasta nousee kaikenlaista

Näitä nousseita narsisseja on mäkymyt jo vaikka miten monta viikkoa.
Kevään merkkejä on kaikkialla, hiukan liian varhain vaan.

Vähänkös hassu talvi oli tämä. Muistan olleen hieman lunta joulukuun alussa. Sitten vain vettä.

Ja kevät saa silti meidät.. laulamaan.

Minulla on valtavan paljon saatuja siemeniä. Hiukankos jo sormet syyhyää niitä alkaa kylvää!

Mistä tietää että on joulu

Niin tyyni lämmin sää. Metsän vihreä sammal on kaunista. Silmä lepää tässä luonnossa. Jaha, jo on pajunkissojakin.-Niitä on kyllä useinkin joulukuussa.


Viime päivinä on ollut paljon mustarastaita laulamassa. Minusta laulu on lyhyempää eikä niin helisevää kuin keväisin. Tänään yksittäinen mustarastas lauloi kuitenkin oikein pitkän sävelmän, keväistä muistuttavan.



Mistä tiedän, että on joulu? Ehkä tuosta kynttilälyhdystä, joka on asetettu hiekkarannan hiekkaan ja joka siinä loistaa kuin majakka. Nopeasti pimenevästä illasta ja talojen parvekkeiden valaistuista kuusista. Rauhasta, joka jollain lailla on.









👐

👐

👐

Ruska 2019

Mitä tietää tämä ruska?

Lumista talvea?

Hyvää satoa ensi vuodelle?

Tiesi mitä vain, niin kaunis se on ollut, on vieläkin, hetken tämän.

Otetaan väreistä voimaa, säilötään se sieluumme ja nautitaan siitä pieninä annoksina pimeinä kuukausina, kuin omenamarmeladia paahtoleivän päällä.

Onhan mielikuvat, valokuvat ja muistot syksyisten retkien. Ne eivät katoa vaikka tään syksyn ruska taas pian katoaakin:)

Aika Pyhiinvaelluksen

Ensimmmäisen kerran tänä keväänä astelin palstalle. Oli viileää, lämpimien säiden jälkeen. Mutta en voinut enää hillitä uteliaisuuttani: Onko jo noussut jotakin ja jos niin mitä?

Oli noussut; raparperit nupotti, pensaat olivat hiirenkorvilla, perennoja pukkasi maasta kuin myös sipulikukkia. Ruohosipulia olisi voinut jo ottaa.

 Maa oli aika kuiva. Taivas lähes pilvetön. Monia viljelijöitä oli jo kääntämässä, kalkitsemassa, lannoittamassa. Näin täällä etelässä, päästään kevättöihin jo pääsiäisenä!

Lämpenevää on luvassa jälleen eli eiköhän palsta kutsu ja houkuttele taas, pian, niin luulen.

Tämä kevät on armon aikaa. Tämä on KEVÄT isoilla kirjaimilla. Elämä kutsuu voimakkaammin kuin ennen: Tule mukaan, älä luovuta!

Keltainen on ruokaa väsyneille silmille, linnun laulu korville, auringon lämpö kalpealle iholle.