Lokakuu niin kaunis

Kaikki maisema nyt, se vain on ihanaa katsella. Olla sen seassa. Aurinko jo menikin. Mutta hetken.. valo vielä pysyy. 

Kissa pörhistää turkkiaan kun viluttaa, tai kun on varuillaan... 

Luontokin on nyt pörheänä, puut lehdet lepattaen, ja maa paksunevassa lehtipeitossa. Näin se menee. 

Pian lehdet maatuvat maaksi, ruokkivat ensi kevään kasvua, samojen puiden jotka tekevät uusia lehtiä sitten jälleen. 

Tallustanko minä samassa maisemassa silloin?