Ajattelin kirjoittaa enemmän

kun syksy saa ja pian valkoinen on maa..

Kävin ajatuksissani keväässä, ja matka kevääseen tästä, aukeni uudella tavalla.

Matka kuin.. nyt vielä polku hämärä.

💬💬

Linnunruokaa

Ja värejä jotka ravitsevat minua.

Pienen kimpun kerään, kaalinlehdistä, mintusta, viinisuolaheinästä ja kehäkukasta. 

Aronianmarjoja maistelen. Tämä hämärtyvä maisema on yhtä väsymykseni ja suruni kanssa. Se on  mielenmaisema, siksi lohduttaa.

🍁🍂🎃

Lokakuu niin kaunis

Kaikki maisema nyt, se vain on ihanaa katsella. Olla sen seassa. Aurinko jo menikin. Mutta hetken.. valo vielä pysyy. 

Kissa pörhistää turkkiaan kun viluttaa, tai kun on varuillaan... 

Luontokin on nyt pörheänä, puut lehdet lepattaen, ja maa paksunevassa lehtipeitossa. Näin se menee. 

Pian lehdet maatuvat maaksi, ruokkivat ensi kevään kasvua, samojen puiden jotka tekevät uusia lehtiä sitten jälleen. 

Tallustanko minä samassa maisemassa silloin? 

Marja-aronia on vitamiinipommi

Ja miten helppoa sitä onkaan poimia! Senkun pudottelee astiaan suuria tertullisia marjoja.

Maku tuntui aluksi oudolta, mutta sitten siitä alkoi tykkäämään.

Pakastin pikku annoksiin, käytän näitäkin aamun vitamiinipommeina kuten mustikkaa ja mansikkaakin.

Kokeile sinäkin!

Lue marja-aroniasta lisää tästä.

 

Kun kuu taas vaihtuu

Katselen lintuja ikkunastani. Niitä on kokonaisia parvia. Linnut pyrähtelevät, asettuvat puun latvaan ja pyörähtävät pian jälleen lentoon.


Lehdet ovat varisseet nyt. Niin erilainen maisema kuin vaikka viikko sitten.

Pihlajanmarjat hehkuvat punaisina, ne ovat nyt estradilla.


Sade vihmoo suoraan alas.


Niin monta muistoa tästä ajanjaksosta, loka- marraskuun vaihteesta,
joka on jollain lailla merkittävä, siirtyminen syksyisimpään syksyyn.

Väri-ilotulituksesta, upeista maisemista ruskean ja harmaan eri sävyihin.

Merkittäväksi tämän tekee, kun taitekohdassa ratkaistaan tulevan 'värit'.. Onko se lannistuminen, vai onko se kypsyminen olemaan jollain lailla eri lailla.

Ruska 2019

Mitä tietää tämä ruska?

Lumista talvea?

Hyvää satoa ensi vuodelle?

Tiesi mitä vain, niin kaunis se on ollut, on vieläkin, hetken tämän.

Otetaan väreistä voimaa, säilötään se sieluumme ja nautitaan siitä pieninä annoksina pimeinä kuukausina, kuin omenamarmeladia paahtoleivän päällä.

Onhan mielikuvat, valokuvat ja muistot syksyisten retkien. Ne eivät katoa vaikka tään syksyn ruska taas pian katoaakin:)

Krookuksiakin syksyllä

Valoa väreistä

Väriloisto lokakuun
on vielä edessämme..

Muutamia vaahteroita on jo hehkuvan punaisissa ja oransseissa sävyissään,  moni muu puu ei vielä ole ehtinyt tähän vaiheeseen.

Maassa saattaa nyt löytyä näitä syyskrookuksia jotka tuovat oman panoksensa väri-ilotulitukseen.

Tämä kuva on Annalan puutarhasta.

Päivän saalista

Kävin poimimassa varmaan tämän syksyn viimeisen kurpitsan, viimeiset porkkanat ja nauriit sekä paljon kukkia.

Loppuja kukkia koitin peitellä hallalta suojaan. En tie tuleeko se halla vielä mutta niin, joskushan se tulee, eikä kaikkia kukkia haluaisi menettää kerralla.

Lemmikit ja unikot ovat alkaneet tehdä uusia nuppuja. Krassejakin, niitä salaattiherkkujani riittää.

Olipa ihana olla hetki palstalla, vaikka ei ihan lämmintä enää ollutkaan.

Muuttolinnut, sade ja paiste

.. mut talven poistuneen kun täältä näätte

..niin palatkaa!

Linnut nimittäin.

Tein kävelyn läpi syksyisten niin vaihtelevien maisemien. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi oikein kunnon kuuron.

Pilvet kulkivat. Ja aurinko niin lämpöinen, sitten taas ei...

Syksyn elämyksellisyys. On enemmänkin kuin kesän. On niin paljon läsnä. On mennyt kesäkin, näissä pihlajanmarjoissa ja heinän kukinnoissa.

Hiekassa jäljet myöhäisen uimarin.

Ilo sydämessäni kuin salaa hiipinyt kun oli oikea hetki enkä huomannut:)

                                                                      

Jos tämä tässä on sitä syksyä, niin ei se enää huoleta yhtään.



Kauniita päiviä läpi sadeverhon!

Syksyn hetkiä

Kiva pieni pallo on amppariestin parvekkeelle keväällä.
- Auttaako vai ei?

Tee ite parempi, sanoisi Jope.

Minä sain tän lahjaksi ja tää on suloinen. Käy se hyvin stressipallonakin!

Kevättä odotellessa siis...

↔↔↔

Syksy saa mut ei se saa.. lannistaa.  Mitä hassumpaa keksii sitä parempi. Yksi ideani on käydä vielä uimassa luonnonvesissä. Eilen olin meressä, ja kyllä virkisti. Loppuviikolla on tarkoitus pulahtaa vielä järveen.. ainahan saa haaveilla!

↔↔↔

Olen saanut niin paljon kesävirkistystä että en oikeastaan kauheasti katsele taaksepäin, vaan enempi eteen. Luonto menee hetken vielä parempaan päin, kohti värikylläisintä syysaikaa. Sitten ovat värit vähemmässä.

Moni sanoo pelkäävänsä talvea. Niin minäkin. En haluaisi talvea. Ja kuitenkin aika kulkee vinhaa vauhtia sitä kohti. On keksittävä jotakin. Keinoja selviytyä.

Yksi keino on lukeminen.  Vaipua lukumaailmoihin, iltaisin. Miten rikasta on voida lukea, oppia, viisastua. Seikkailla mielikuvitusmaailmoissa ja nauraa hauskalle.

🌂🏮🎃🎉


Lue syksyn tullen (kun palstakuulumiset vähenevät) myös blogiani sentinvenyttaminen.blogspot.com

Syysvärejä palstalla

Samettiruusut niin suloiset ovat malleina
pensaille joilla lehdet pian yhtä punaiset.

Muutoksessa

Kaikki muuttuu. Yhä uusia vihanneksia valmistuu ja kypsyy. Osa kukista on kukintansa kukkinut, mutta osa vielä jatkaa kukkimista. Marja-aika alkaa olla lopuillaan.

Maisema muuttuu. Värit, muodot ja rakenne. Säätila vaihtuu toiseen, jossain vaiheessa kylmyys alkaa olla tavallisempaa kuin lämpö.

Muutos kasvimaalla ja ympäristössä, vuodenajassa, muutos minussakin.

Kiitoksella olleesta, ja uteliaisuudella tulevaa vastaan. On tämän hetken kaksijakoinen olo.

Se konkretisoituu kun teen eväsleivät, päällään lehtikaalit ja sallatit, ja lähden matkalle, elämän uusiin, pieniin suuriin haasteisiin.

Syksyä ilmassa

Kukkia kukkia kukkia toisillemme jaoimme. Matkoille lähtevä keräsi kukkia enempikin, jos vaikka hallat olisivat tulossa. Ja minä samasta syystä. Peittelin myös osan kukista, haluaisinhan niitä edelleen, vielä lokakuussakin. Useinhan halla vain piipahtaa, sitten voi olla vielä pitkään lämpimiä öitä.

Näin meidän alueella tänään. Syksy saa, aurinko paistaa, ja kun pienii siemenii kerää, on siinä jo toivo keväästä läsnä. 

Muuten, mansikkakin kukkii jälleen:)

–-
Miten sitä ulkoilma väsyttääkin. Olenko tullut vanhaksi? Tänä kesänä.
Ehkä sitten olen. Paras tottua siihen.

Taaksepäin emme kasva. Kasvamme kuitenkin, ja kohti valoa kannattaa kasvaa.

Nyt valo vähenee. Kohta sytytän ensimmäiset kynttilät. Kotona.