Herkkyyttäkin voi vaalia, apua vaikka kurssilta

Herkkyys on vahvuus. Miten herkkyyttä voi myös vaalia, saattaa se kukoistamaan?  -Minusta tämä puutarhanhoito on yksi herkän paratiisi; tuntosarvet voivat olla valppaina kaikkeen ihanaan ja kauniiseen, luovuuden voi antaa villiintyä, ja aistien avautua.

Herkän on hyvä löytää voimavaroja, jotta jaksaisi sitä kuormitusta, mitä arjessa ja elämässä kokee.  Puutarhanhoito ja luonnossa liikkuminen ovat hyviä tapoja myös palautua, rauhoittua ja voimaantua.

Kurssini: Kohti parempaa jaksamista erityisherkkä auttaa sinua, herkkä löytämään voimavarojasi ja ottamaan askelia kohti paremman hyvinvoinnin tavoitteita!

-Vielä ehtii ilmoittautua pian alkavalle etänä toteutettavalle kurssille.

 

Huhtikuussa toteutettavalle jatkokurssille,  joka onkin läsnäkurssi, voi ilmoittautua vielä maaliskuun ajan.

Tervetuloa kaikki herkät, kevättä odotellessa!

 

❤️❤️❤️

Elämä on parasta heinäkuussa

Kun vadelmat kypsyvät, kun mustikat kypsyvät, kun saa ekat uudet perunat kera tillin .

Salaatit, lehtikaalit, kaikki...

Nyt on kaikkea. Melkein. Ainakaan ei puutu mitään.

 

Puutarhanhoito on ihmiselle hyvästä

Kuuntelin Radio Ylen 1 ltä Sari Valton toimittaman ohjelman Puutarha on terapiaa mielelle.

Oli oikein mukava kuunnella. 

Ydinkohtia tässä olivat mm. että se puutarhassa tekeminen on hyvästä ja rentouttavaa, sekä myös siellä oleminen on mieltä virkistävää.

Jokainen tavallaan. Eli sen mukaan mikä itselle sopii, ja mitä jaksaa.

Keskittyminen yksityiskohtiin, yksinkertainen puuhastelu tuo rauhallisen olon.

Kun siinä puutarhaflow ssa on sitten aikansa ollut, on ehkä saanut joitakin oivalluksia myös arjen haasteisiin.

Fyysinen kunto on samalla kohentunut ja aistitkin saaneet virikkeitä sopivasti.

 👀👀👀

Mitä useammin puutarhalla käy, sitä nopeammin flow hun pääsen, olen huomannut.  Sama kokemus minulla on metsässä.

Olennaista luonnon ja puutarhan hyvissä vaikutuksissa on myös monimuotoisuus ja että löytyy jokin salainen soppi jossa olla aivan rauhassa. Tuo soppi voi olla kasvien keskellä parvekkeellakin. Tai kotona huonekasvien keskellä, jos muuta ei ole.

Kun suunnittelet puutarhaa, siellä on hyvä laatia monimuotoisuutta kasvustoihin, myös ehkä juuri polku siihen soppeen, jossa istua ja jossa aika hetkeksi pysähtyy..

Ohjelmassa puhuttiin tosiaan puutarhoista, pihoista, parvekkeistakin, mutta ei huomattu mainita että: onhan viljelypalstojakin! 

Parhainta juhannuksen jatkoa!

Kuuntele ohjelma, siinähän oli paljon muutakin, juuri tuosta

puutarhojen terapeuttisesta vaikutuksesta.

Hyvää pääsiäistä!

 Tämä palstablogikin alkaa varmaan vilkastua, kunhan säät lämpenevät ja puutarhahommat alkavat jälleen. Sitä ennen käy lukemassa vaikka blogiani Sentin venyttäminen.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille ja mitä ihaninta kevään alkamista!

Punaviinimarjat punastelevat

 Viimeiset onkin syytä poimia nyt.

Elokuu on haikeaakin. Onneksi odottaa vielä ihanaiset syys- ja lokakuu, väriloisteissaan ja niin.. uusine muine haasteineen. Me kestetään sitten ne vähäiset talvikuukaudet..sittenhän mennään joka tapauksessa kevättä kohti. Kyllä me selvitään. 

Vierailulla Lähteellä

                       Oi ihanat Lähteen palstat, puistoalueen kupeessa!

                 Auringonhatut loistelevat.

Oman maan salaattia, ja perunaa

On herkkua itsekasvattamista aineksista salaatti. Hiukan sekaan fetajuustoa niin se on siinä.

Ja kera uusien perunoiden vasta maasta kaivettujen, nokare voita ohessaan😁

Raparperi pukkaa maasta

Olen raparperi ensimmäinen
ou jee
mä herään

voimani kerään
varsiini punaisiin!

Toi emäntä poimii lehdenkin tään
kun tykkää
ja saa siitä jonkin inspiraation pään.


Se oli sitten ensimmäinen palsta- eli peltoreissu tänään. Puro solisi, linnut lauloivat, aurinko paistoi.
Nyt vähän tuntuu jäsenissä. Mutta minkäs teet, vaikka tätä ei pitäisi tehdä niin mieli kuitenkin halajaa..

Voisi sanoa, että kevät on korkattu! Lämmin päivä oli todella. Ei maakaan kovin kylmä enää ole.
Maassa kastematoja, ilmassa mantukimalaisia.

Mikään ei ole tärkeää paitsi...

Mustarastaiden kaihoisa kujerrus ja kevään ensimmäinen mantukimalainen virkisti tätä päivää. Oheiset voikukat; kevään ensimmäiseni, ovat parin päivän takaa.

Tämä on 100. palstablogipostaukseni! Onpa tullut kirjoitettua palstasta ja onpa tullut kirjoitettua sen vierestäkin - kuten jo blogin esittelyssäkin totean.
Luonto; erityisesti metsä, meri kun inspiroi minua yhtä lailla kuin palsta. Ja palstallahan ei olla edes koko vuotta vaan yleensä vain puoli vuotta:) eikös se niin ole.

Olen viljellyt yhteensä 20 vuotta näillä kaupungin viljelypalstoilla. -- Sitä ennen lapsena kasvimaalla kasvatin niin perusvihanneksia, juureksia kuin yrttejäkin. Ja siinä välissä sitten ikkunalaudoilla, parvekkeilla ja pihoilla:)




Mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito...  eikä sekään ole niin kovin tärkeää.

Joku minua ennen on tämän lausunut ja onhan se niin totta. Tärkeää on puutarha, vaan ei kuolemanvakavaa sekään. Asioita voi tehdä rennosti ja pitääkin. - Helpommin sanottu kuin tehty mutta kuitenkin, niin se on. Ota iisisti. Hengitä. Ole tässä ja nyt. Tunne olevasi.


Elämä on nimittäin

tänään. Tänään hohtavat nuo lepän silmut niin hopeaisina, huomenna jo aukeavat.
Pensaiden hiirenkorvat, ne ovat kauneimmillaan tänään. Kauniita huomennakin, mutta erilaisia.
Tämän päivän maisemaa ei voi nähdä samanlaisena kuin tänään.


Kauniita keväisiä päiviä edelleen sinulle lukija ja lämmin kiitos sinulle joka olet kommentillasi ilostuttanut päivääni! 💛

Kevät on ihan juuri täällä

Kun menetyksen jälkeen saa jotakin takaisin, se onkin monin verran arvokkaampaa!

Tällaista tuli mieleen, kun mietin, että miten hyvin pääsen kuitenkin jo liikkumaan, kun välillä en päässyt. Mutta Siperia opettaa... ottamaan lyhyempiä askelia.

Vaan tämä on palstablogi. Ja palsta se alkaa olla mielessäni aina enemmän. On outoa että tällaisen piiitkän ikäänkuin pitkittyneen syksyn - josta tykkäsin vielä marras-joulukuussa- jälkeen tuleekin sitten kevät. Ilman hankikantosia, ilman jäälläkävelyitä, tulee kevät. Ihan kohta se on täällä, oikeesti.
Tulee, odotti tai ei.

Näin joitakin sipulikukkia nousseen jo viikko pari sitten, puistossa. Ja aurinko lämmittää silloin, kun se nyt vaan jaksaa paistaa.

Ehkä se kevätmieli nousee, kunhan tässä päästään eteenpäin, päivä kerrallaan.

Maailmantilanne ja maan tilanne tosin on hyvin erikoinen; karanteeneja, etätöitä, tapahtumien peruutuksia, hamstrauksia (kääk, oli kauppa juuri tyhjä vessapaperista, jota olisin minäkin jo tarvinnut..) ja ennenkaikkea varoa, ettei saa ja/tai levitä uutta vaarallista virusta, minkä vuoksi tämä kaikki edellämainittu tapahtuu.

--Tätä kirjoittaessani kuulen, että yli kymmenen henkilön kokoontumiset, ja jopa ystävien tapaamiset on syytä jättää väliin. Koulut suljetaan. Suomessa vallitsee nyt poikkeustila!😲


Niin, ihana erämaamme Nuuksio oli täyttynyt retkeilijöistä viikonloppuna. Kuten moni muukin luontopaikka. Minä käppäilin lähimetsässä ja ihastelin hetken kaikkia kauniita värejä, mitä sieltä löytyy!

Pietään lippu korkealla!

Maasta nousee kaikenlaista

Näitä nousseita narsisseja on mäkymyt jo vaikka miten monta viikkoa.
Kevään merkkejä on kaikkialla, hiukan liian varhain vaan.

Vähänkös hassu talvi oli tämä. Muistan olleen hieman lunta joulukuun alussa. Sitten vain vettä.

Ja kevät saa silti meidät.. laulamaan.

Minulla on valtavan paljon saatuja siemeniä. Hiukankos jo sormet syyhyää niitä alkaa kylvää!

Eläinrunoja ja muuta mukavaa

Radiosta runoilta, lauantaina, voi miten ihanaa!  Runoja eläimistä, niin käärmeistä, kissoista, kusiaisista. kuin hevosista, hyttysistä ja niistä kaikista, niin, joita ihminen hyödyntää.

Runo on runo. Runo voi muuttaa maailmaa, kuitenkin.Vaikuttaa meissä, kun saa tuntemaan, muistamaan..

--

Palstalla oli käynyt jänis, kuulemma. Jättänyt käyntikorttinsa. Muuten oli ollut rauhallista ja hiljaista.
Palsternakkaa oli saanut vielä maasta irti, niin ohut oli ollut routakerros.

Saa nähä onko lumi jo maassa kun ite joskus palstal kömmin.

Tammikuussa v. 2020

Lumisempi maisema v. 2018

Palstasatoa tänään

Palstalta saa nyt papuja; niitä on poimittu litroittain, verrattain pienestä papupenkistä. Syöty ja pakastettu.

Lehtikaalia pakastan myös, pieneksi paloiteltuna pusseissa; niitä voi ripotella ruokiin vielä jäisinä ja murennellen, helppoa!

Kurkkusaalis onkin pieni; oli paljon kukkia, mutta eipä niistä monesta kurkkua tullutkaan.

Punasipulit nostettiin. Valkosipulitkin pitäisi jo.

Nauriita syön silloin tällöin, ovat niin hyviä että syön raakana, kuten monia muitakin vihanneksia ja marjoja.

Nauriistahan saa myös maukkaita naurislettuja. Ohessa
yksi naurislettujen resepti.

Yllä kukkiva retiisi. Kukkia voi käyttää salaateissa koristeena.

Oikealla valkosipuli, joka on tehnyt melkoisen kukinnon, taitaa siemenetkin jo alkaa itää!
Näitä siemeniä voi laittaa kasvamaan, ensi vuonna niistä saa kynnenkokoisen sipulin, seuravana kokonaisen valkosipulin:)
Näitä minikynsiä voi ripotella myös sataattiin ja lämpimiin ruokiin, niissä on ytyä kuin itse valkosipulissakin.

Tästä voit lukea lisää valkosipulitietoa.


Ohessa siementilli, eli tästä tulen myöhemmin keräämään siemenet.

Kun sataa vettä

Olen syönyt marjoja, kukkia ja maistanut kukkien mettä.

Olen kulkenut keskellä vihreyden ja
elänyt päivää auringon..

Nyt sataa vettä. 

 

Tänään säilön ja pakastan,
marjoi, kukkii ja muistoja,
 

niitä, mitä rakastan.

           😍

Muutoksessa

Kaikki muuttuu. Yhä uusia vihanneksia valmistuu ja kypsyy. Osa kukista on kukintansa kukkinut, mutta osa vielä jatkaa kukkimista. Marja-aika alkaa olla lopuillaan.

Maisema muuttuu. Värit, muodot ja rakenne. Säätila vaihtuu toiseen, jossain vaiheessa kylmyys alkaa olla tavallisempaa kuin lämpö.

Muutos kasvimaalla ja ympäristössä, vuodenajassa, muutos minussakin.

Kiitoksella olleesta, ja uteliaisuudella tulevaa vastaan. On tämän hetken kaksijakoinen olo.

Se konkretisoituu kun teen eväsleivät, päällään lehtikaalit ja sallatit, ja lähden matkalle, elämän uusiin, pieniin suuriin haasteisiin.

Marjaisia kuulumisia

Palstoilla käy aika kuhina, näillä kuumillakin säillä! On pensasmarja-aika ja muutakin satoa kypsyy ihan vauhdilla oikein. Tokihan porukka niitä korjaa pois.

Kävin poimimassa puna- ja mustaherukkaa. otin samalla sipuleita ja persiljaa, kukkia.

Palsta taitaa olla rehevimmillään juuri nyt, aivan kuten kaikilla muillakin.



Jaamme satoa. Jollakin on jotakin herkkua ja haluaa maistattaa sitä muillakin. Jollakin taas jotakin jaettavaa, paloja suuriksi kasvaneista tai levinneistä yrteistä, perennoista. Siis jaetaan. - Tämä on sitä yhteisöllisyyttä, kuten palstanaapurini totesi!

Vinkki

Mielenkiintoista kuultua: Muovinen käärme maassa karkottaa lintuja esim. mansikkamaalta. Eivät tule linnut kun käärme vahtii. Käärmeen paikkaa pitää vaihtaa usein. Niin se tepsii.

- Tätä pitänee kokeilla. Ehkä jo nyt, josko karkottaisi vadelmapensaista niitä rastaita, varpusia ja muita siivekkäitä.  Esim. oheisen kuvan käärmettä löytyy Tokmannilta ja maksaa 4,99.

Marjoista

Kaikenlaisia marjoja kannattaa nyt syödä. Viinimarjoja, saskatooneja, vadelmia, mustikoita, mansikoita. Mielellään tuoreina, mutta tietenkin myös mehuna, hilloina, piirakoina...
Marjat alentavat kolesterolia.. Onhan niissä myös paljon muutakin hyvää, ainakin maku!
Päätinkin, että syön nyt joka aterialla marjoja.

Lue myös
blogipostaukseni päivän sadosta




(Kuvissa vadelmaa, saskatoonia ja kypsyvää mansikkahilloa. Käärme kopioitu Tokmannin sivustolta.)

Palstan pieniä kaunottaria

Palstaltaterve! täyttää vuoden

Kasvimaalla saa jumppaa

välillä on kuin tanssisi humppaa.

Ei sentään,

mutta kyllä melkein lentää,

kun kasvilta toiselle entää.

 

Kas tuossa rikka!

Ja metsässä nakuttaa käpytikka.

 

Harventaa pitää punajuuria,

niin tulee niistä oikein suuria.

 

Kun paljon häärää

muttei luontoa määrää,

saa satoa maistuvaa.

Kurpitsa sopii vaikka pitsaan.

Perunan päälle tillii,

kaupasta ei muuta kuin sillii!

Mansikka, mustikka makea,

tulee niistä mehu niin sakea.

                   

Kuivata, säilöä, pakastaa.

Ja tätä puuhaa saa rakastaa.

Niin sanoin jo kun olin pikkulikka.

Taustalla nakutti käpytikka.

            😊😋😍


Palstablogini täyttää vuoden! Blogi syntyi halusta tuoda esille palstaelämän eri puolia ja palstaviljelyn merkitystä hyvinvoinnille ja luonnosta voimaantumiselle.

Kirjoittamisen edetessä on inspiraatiota niin viljelyyn kuin siitä ja sen herättämistä ajatuksista kirjoittamiseen kasvanut entisestään!

Juttukin on rönsyillyt kuin palstan mansikat ikään.


Palstaa, viljelyä ja puutarhaa voi juhlia tulevana sunnuntaina 7.7 Avoimet puutarhat--päivässä. Esimerkiksi Annalassa Helsingissä on avoimet ovet klo 12-17. -Tämä vain yksi esimerkki lukuisisista tapahtumista.



PS. Palstablogilleni on keväällä syntynyt kaveri: Sentinvenyttaminen.blogspot.com
Sen teema on sananmukaisesti sentin venytys eli 'nuukailu'. Tervetuloa lukemaan sitäkin!
(Huom! Heinäkuussa sentinvenyttäminen pääasiassa lomailee..)