Perunaa uudesti

 

Heinäkuussa kylvetty peruna kukkii! Sepä hienoa.Tää on tätä kun vielä yhet itäneet perunat kylvi tuossa heinäkuussa..

Perunankukka muistuttaa jopa ruusua. Vaatimattomassa vihanneksessa on arvaamatonta kauneutta. On pysäyttävää katsella ja kuulostella luontoa, koskea, haistaa ja maistaa. Pieni ja yksinkertainen on merkittävää. Levon koi kokea juuri olemalla tässä ja nyt. Tulevaahan meillä ei vielä ole, mennyt ja tämä hetki on, ja parempi keskittyä tähän hetkeen, eihän sitä hetkeä saa muuten talletettua.

Perunat laitetaan maahan

hissun kissun.. näistä monistuu uusii perunii - tuossa heinäkuun alkupuolella syötäväksi.

Jep!

Perunat on tavallista kaupan Annabelleä. Idätin noin 5 viikkoa näitä tähän mittaan, ovat parhaimmillaan istutettavaksi samoinkun taitaa maakin olla sopivan lämmintä.

 

Oman maan salaattia, ja perunaa

On herkkua itsekasvattamista aineksista salaatti. Hiukan sekaan fetajuustoa niin se on siinä.

Ja kera uusien perunoiden vasta maasta kaivettujen, nokare voita ohessaan😁

Peruna alkaa olla valmis maahan

Tämä Rosamunda saa vielä odottaa hetken maahan pääsyä. Kauniit on jo ruusukkeensa kyllä.

Halkaisen nämä suuret perunat, niin tulee kaksinkertainen määrä perunantaimia:)

Olen idättänyt näitä nyt kolmisen viikkoa, kananmunakennoissa. Kaupasta ostettua Pirkka-perunaa.

Perunaa, perunaa

Peruna on perusta. Aterian perusta. Lautasmallin perusta. Kyllä, se on niin hyvä raaka-aine ja ravinto, ilmastoystävällinen lähiruoka.

Palstan perunasatoa

Palstalla on tänä vuonna Siikliä ja Annabellea. Oheisessa kuvassa on Annabellea. Osa ehti kasvaa suuremmiksi, osa jäi pieniksi kuten kuvassa. Rutto ja kuivuus kun ovat riesanamme palsta-alueella.

Niin hyviä tuli kuitenkin perunoista, ettei ehkä koskaan aiemmin! Tämä kesä on tehnyt monista kasviksista erikoisen hyvänmakuisia. Tämä erikoinen kylmäkuuma kesä.

Tässä linkki  Ylen peruna-artikkeliin.


Tässä keväinen blogipostaukseni perunaruoista.

Eikun perunaa syömään. Kera porkkanoiden
ja nauriiden tällä kertaa.

Se on toukotöiden aika

Se on sitten kevätkesä ihanimmillaan. Kun juuri on vihreä verho valloittanut maan ja maiseman. Vettäkin saatiin.Kohta saadaan lisää:)

Retiisin siemenet ovat nyt maassa.

Perunat itäneet ja itämässä. Monella palstanaapurilla jo maassakin.

Eikä ole kiirettä. Missään. Kun tekee asian kerrallaan.

Toukokuussa on taikaa. En ainakaan minä voi vastustaa sitä. Ei voi tuo västäräkkikään, eikä maamuurahaiset.

Elokuun satoa

Perunasato suuremmaksi!

Yksi vanhimmista palstalaisista, jo yli 80-vuotias, kertoi ja näytti minulle kivan jutun:

Kun nostat perunaa, otat varren ylös ja otat sitten kaikki perunat maasta, ihan pienimpiä, niitä jotka ovat vielä varressa kiinni lukuun ottamatta. Laitat sitten varren takaisin maahan. Istutat sen huolella sinne. Niin sittenpä, muutaman viikon kuluttua saat tuosta varresta vielä monia suuria perunoita. Eipä mene perunasatoa yhtään haaskoon!

Tämä vinkki on yksi monista vinkeistä ja tarinoista, joita kuluneen kesän aikana olen saanut kuulla.

Onpa minulla paljon viisaita palstamummuja! Se on ilo ja rikkaus.

Kurpitsahelteiden keskellä ja puutarhurin sateita odotellen 🌝

Kuva: Pixabay