Nämä kauniit puistot.
Saan voimaa väreistä. Ja nyt niitä on.
Yksi monista asioista, mikä on sydäntäni lähellä ja mihin paljon aikaa käytän, on viljelypalstan hoitaminen. Kirjoitan tässä blogissa viljelypalstasta ja sen vierestä, kasvien elämästä ja vähän eläintenkin, ihmisten siinä muassa. Tervetuloa siis blogiini: Palstalta terve!
Ovat esim. nämä vuohenputket.
Opettele tuntomerkit ennenkuin keräät.
Kuvat näpätty Lapinlahden Lähteeltä; Helsingin Kaupunkiluontokeskuksessa, jossa Kuluta vähemmän -ryhmäni vieraili tiistaina.
Ja puutarha vetää puoleensa. On jo kylmä ja kaikki tuntuu erilaiselta. Ei tulee samaa flowta kun on kylmä.
Tänään on kuitenkin syksyn pääsiäinen.
Keltaista väriäkin riittää.
Otan kohta porkkanat ja osan maa-artisokista ylös. Monia kukkiakin vielä löytyy.
Luonto ei ole ehkä koskaan ollut näin lähellä minua kuin tänä vuonna on.
Se on kotini. Enkä päästä irti.
Armo ei ole koskaan avautunut sekään niin konkreettisesti kuin tänä vuonna. Enkä päästä irti siitäkään.
Heinäkuussa kylvetty peruna kukkii! Sepä hienoa.Tää on tätä kun vielä yhet itäneet perunat kylvi tuossa heinäkuussa..
Perunankukka muistuttaa jopa ruusua. Vaatimattomassa vihanneksessa on arvaamatonta kauneutta. On pysäyttävää katsella ja kuulostella luontoa, koskea, haistaa ja maistaa. Pieni ja yksinkertainen on merkittävää. Levon koi kokea juuri olemalla tässä ja nyt. Tulevaahan meillä ei vielä ole, mennyt ja tämä hetki on, ja parempi keskittyä tähän hetkeen, eihän sitä hetkeä saa muuten talletettua.