Ja puutarha vetää puoleensa. On jo kylmä ja kaikki tuntuu erilaiselta. Ei tulee samaa flowta kun on kylmä.
Tänään on kuitenkin syksyn pääsiäinen.
Keltaista väriäkin riittää.
Otan kohta porkkanat ja osan maa-artisokista ylös. Monia kukkiakin vielä löytyy.
Luonto ei ole ehkä koskaan ollut näin lähellä minua kuin tänä vuonna on.
Se on kotini. Enkä päästä irti.
Armo ei ole koskaan avautunut sekään niin konkreettisesti kuin tänä vuonna. Enkä päästä irti siitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti