Kuin karhu keväässä

Saako metsämielen kun on kylmää ja lunta satelee..

Kun kallion reuna on liukas sateesta ja on hämärää, sumppuista?

Kun kulkee eteenpäin kuitenkin... uusille poluille, sieltä se nousee metsämieli -

vallaten sieluni.

Uusia värejä ovat nyt ruskean sävyt monet, vielä hehkuvaa kuin aurinko keltaista, ja kirkasta vihreää sammaleessa, aiemmin peitossa ollutta.

Miten kotia kaipaava löydän aina kotoisimman kodin metsähetkissäni.

Palatessa olen sisältä asti raikastunut, en juuri piittaa murheista mitä oli.

Sitä on olennainen. Metsä kuin palsta - on olennainen elämän, niin, jokin sydänkammio.

Siellä oma sydämeni vahvistuu kuin karhu keväässä.