Samettiruusut vei halla.
Ei kiva.
Näin aikaisinkin vielä.
Vaan otetaan sitä mitä on; muutamia kehäkukkia, kauniita varpuja ja oksia.
Juureksia on vielä maassa paljonkin. On kiva nostaa aina viikon tarpeisiin niitä.
Kun käy kääntelemässä ja perkailemassa maata.
Vaikka on viileää, sitä lämpenee, kun maan kanssa työskentelee. Maa jalkojen alla, maa käsissä, maata nenänpäässäkin.
Maa lohduttaa, maa eheyttää, maa nostaa mielialaa.
Vaan miten tämä palstojen jatkuvuus onkaan huolestuttanut. Ei vieläkään ole varmuutta, miten ja kauanko viljelyä voi jatkaa, näillä palstoilla.
- Organisaatiomuutos pukkaa päälle, emmekä me ole valmiita siihen.
Ollaan kuitenkin kiitollisia kaikesta, mitä on juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti