maanantai 13. tammikuuta 2020

Eläinrunoja ja muuta mukavaa

Radiosta runoilta, lauantaina, voi miten ihanaa!  Runoja eläimistä, niin käärmeistä, kissoista, kusiaisista. kuin hevosista, hyttysistä ja niistä kaikista, niin, joita ihminen hyödyntää.

Runo on runo. Runo voi muuttaa maailmaa, kuitenkin.Vaikuttaa meissä, kun saa tuntemaan, muistamaan..

--

Palstalla oli käynyt jänis, kuulemma. Jättänyt käyntikorttinsa. Muuten oli ollut rauhallista ja hiljaista.
Palsternakkaa oli saanut vielä maasta irti, niin ohut oli ollut routakerros.

Saa nähä onko lumi jo maassa kun ite joskus palstal kömmin.



Tammikuussa v. 2020

Lumisempi maisema v. 2018


perjantai 3. tammikuuta 2020

Talvinen palokärki

naputtaa puuta.

Linnut oi linnut.

Niitä on pyrähdellyt, ne ovat laulaneet, ja lentäneet
ryhmissä ylitseni.

Näin eräänä yönä jäniksen ikkunani alla. Ilahduin kovasti. Mikä taika onkaan eläimissä. On kuin kohtaisi sukulaissielujaan.

Jotain, mikä ei vaadi mitään, vain on.


💭
Odotan metsään pääsyä kuin taivas aurinkoa.




torstai 26. joulukuuta 2019

Mistä tietää että on joulu


Niin tyyni lämmin sää. Metsän vihreä sammal on kaunista. Silmä lepää tässä luonnossa. Jaha, jo on pajunkissojakin.-Niitä on kyllä useinkin joulukuussa.


Viime päivinä on ollut paljon mustarastaita laulamassa. Minusta laulu on lyhyempää eikä niin helisevää kuin keväisin. Tänään yksittäinen mustarastas lauloi kuitenkin oikein pitkän sävelmän, keväistä muistuttavan.



Mistä tiedän, että on joulu? Ehkä tuosta kynttilälyhdystä, joka on asetettu hiekkarannan hiekkaan ja joka siinä loistaa kuin majakka. Nopeasti pimenevästä illasta ja talojen parvekkeiden valaistuista kuusista. Rauhasta, joka jollain lailla on.









👐

👐

👐

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Näin pääsimme jouluun


Sadepäivänä on mukava mennä kukkakauppaan. Siellä sopii ihailla väriloistoa, jouluista tunnelmaa ja tarkastella myös hintoja miettien, mitä sitä ostaisi jouluksi.

Tulppaaniruukut oli ihania.
Päädyn kuitenkin että ostan Lidlistä hyviä hyasintteja ja tuunaan ne kauniisiin ruukkuihin sammalta ja varpuja seuranaan..

Ehkä poikkean vielä aatonaattona ja ostan jotakin tuoretta kukkaa joulupöytään, kukaties.


Tihkusade ulkona, puut taipuvat tuulessa ja hämärä laskeutuu jo varhain iltapäivällä. Näin jatkuu tämä joulukuu..

Miten aika kuluukaan! Ja miten paljon kaikkea on tässä syksyssä ollutkaan! Palsta ja metsä on antaneet minulle voimaa.


Ja kaunistuvaa luvassa.. kohta jälleen aurinko valaisee maiseman
ja jos ei niin ainakin kynttilät, valaistut kuuset sen tekevät!


Hyvää joulunaikaa kaikille palstablogiani lukeville ja kommentoiville!

 



💓
💓
💓
💓




lauantai 30. marraskuuta 2019

Kierrätettyjä kukkasia

Hävikkikukkakauppa on nyt perustettu Lähteelle, ks Lapinlahden lähde.

Käykää vaikka katsomassa!


Kaikenlaista kivaa


Enkelinsiipi


Viherkasveista on suurta iloa kasvattajalleen. Kasvit kyllä tekevät hyvää huoneilmalle, vaikka muutakin on väitetty. Jos olet aloitteleva harrastaja tai sitten jo konkarikin, hyvä vertaisryhmä kasvinkasvattajalle löytyy täältä:Huonekasvit

Miten tämä sitten liittyy sentin venyttämiseen? Sitenkin, että on aika edullinen harrastus ja kun edistyy, voi pieniä pistokkaita laittaa vaikka myyntiin ja harrastus alkaa tuottaa takaisin.



Lue lisää: Huonekasvit harrastuksena






Tämä blogiposaus on julkaistu aiemmin blogissani sentinvenyttaminen

perjantai 8. marraskuuta 2019

Musta multa tuoksuu vielä


Multa ja lahoavat lehdet tuoksuvat ja tämä pieni pläntti taivaan alla, koko kesän ja syksyn hoidettu, vaalittu kasveja ja syöty marja-, vihannes- ja perunaherkkusia..

on nyt siirtymässä talviunille. Näin se nyt on.

Palsternakkaa nostettu nyt suurin osa. Maa-artisokkia saa jäädäkin maahan, en oikein kestä syödä nyt sitä lajia.. ja keväällä sitä voi yhtä lailla nostaa.

Palstalla, maan päällä, sisimpääni kasvaa voimaa ja kestän tulevat haasteet.    

Kun on joskus raskasta, otan mielikuvamapistani esille kuvan palstan musta multa.

Samasta mullasta, mihin nyt tapahtuu lahoamista, nousee keväällä uusi kasvu, uusista tai jo kylvetyistä siemenistä.

Ollut maatuu. Enkä sitä ymmärräkään, millä kaikilla tavoin se ravitseekaan uutta.