Katso ihania kukkia niin luonnossa kuin puutarhoilla

Jälleen olin 'näyteikkunaostoksilla', kukkakaupan ulkopuolella. Niin kevättä ja pääsiäisen tuntua jo...

 Vielä en osta orvokkeja parvekkeelle, kun yöpakkasia sen verran vielä tulossa.

Ilo, se ei saa kuolla.

Pieniä hyviä asioita siis puolla!

Itseäs huolla,

ja muista myös lähimmäisiäsi täällä ja

tuolla (**)

 

Iloitaan luonnosta ja leikistä

Poimin metsästä, polun varresta, sellaisesta paikasta mistä mustikoita ei kukaan haluaisi kesällä poimia, muutamia mustikanvarpuja. Ne ovat kauniita kun niihin tulee pian niin kukat kuin pienet lehtiruusukkeetkin. Ja tulppaanien kanssa sopivat hyvin yhteen.

Poimin myös käpyjä ja muuta pientä. Leikin kuin lapsi välillä, tehden mandaloita tai muita sommitelmia, kotona.

Otan muuten piirustusvälineet seuraavaksi esille. Haluan piirtää. Piirtäminen rauhoittaa ja virittää se luovuutta muutenkin, ei paha asia.

Sitä saa keksiä mitä huvittaa, näinä aikoina kun paras pysyä kotona TAI sitten sielä luonnossa. Ulkona ei nyt ihan koko aikaa voi olla, eikä ehdikään, mutta jos tuo luontoa ja muuta mukavaa kotiin työpöydälle niin kaikki on paljon hauskempaa.

Sillä on muistettava nyt, että ei rasita liialla huolestuneisuudella itseään. Huoliuutiset välillä seis ja tilalle ihan jotakin muuta.

Kevät on ihan juuri täällä

Kun menetyksen jälkeen saa jotakin takaisin, se onkin monin verran arvokkaampaa!

Tällaista tuli mieleen, kun mietin, että miten hyvin pääsen kuitenkin jo liikkumaan, kun välillä en päässyt. Mutta Siperia opettaa... ottamaan lyhyempiä askelia.

Vaan tämä on palstablogi. Ja palsta se alkaa olla mielessäni aina enemmän. On outoa että tällaisen piiitkän ikäänkuin pitkittyneen syksyn - josta tykkäsin vielä marras-joulukuussa- jälkeen tuleekin sitten kevät. Ilman hankikantosia, ilman jäälläkävelyitä, tulee kevät. Ihan kohta se on täällä, oikeesti.
Tulee, odotti tai ei.

Näin joitakin sipulikukkia nousseen jo viikko pari sitten, puistossa. Ja aurinko lämmittää silloin, kun se nyt vaan jaksaa paistaa.

Ehkä se kevätmieli nousee, kunhan tässä päästään eteenpäin, päivä kerrallaan.

Maailmantilanne ja maan tilanne tosin on hyvin erikoinen; karanteeneja, etätöitä, tapahtumien peruutuksia, hamstrauksia (kääk, oli kauppa juuri tyhjä vessapaperista, jota olisin minäkin jo tarvinnut..) ja ennenkaikkea varoa, ettei saa ja/tai levitä uutta vaarallista virusta, minkä vuoksi tämä kaikki edellämainittu tapahtuu.

--Tätä kirjoittaessani kuulen, että yli kymmenen henkilön kokoontumiset, ja jopa ystävien tapaamiset on syytä jättää väliin. Koulut suljetaan. Suomessa vallitsee nyt poikkeustila!😲


Niin, ihana erämaamme Nuuksio oli täyttynyt retkeilijöistä viikonloppuna. Kuten moni muukin luontopaikka. Minä käppäilin lähimetsässä ja ihastelin hetken kaikkia kauniita värejä, mitä sieltä löytyy!

Pietään lippu korkealla!

Maasta nousee kaikenlaista

Näitä nousseita narsisseja on mäkymyt jo vaikka miten monta viikkoa.
Kevään merkkejä on kaikkialla, hiukan liian varhain vaan.

Vähänkös hassu talvi oli tämä. Muistan olleen hieman lunta joulukuun alussa. Sitten vain vettä.

Ja kevät saa silti meidät.. laulamaan.

Minulla on valtavan paljon saatuja siemeniä. Hiukankos jo sormet syyhyää niitä alkaa kylvää!

Eläinrunoja ja muuta mukavaa

Radiosta runoilta, lauantaina, voi miten ihanaa!  Runoja eläimistä, niin käärmeistä, kissoista, kusiaisista. kuin hevosista, hyttysistä ja niistä kaikista, niin, joita ihminen hyödyntää.

Runo on runo. Runo voi muuttaa maailmaa, kuitenkin.Vaikuttaa meissä, kun saa tuntemaan, muistamaan..

--

Palstalla oli käynyt jänis, kuulemma. Jättänyt käyntikorttinsa. Muuten oli ollut rauhallista ja hiljaista.
Palsternakkaa oli saanut vielä maasta irti, niin ohut oli ollut routakerros.

Saa nähä onko lumi jo maassa kun ite joskus palstal kömmin.

Tammikuussa v. 2020

Lumisempi maisema v. 2018

Talvinen palokärki

naputtaa puuta.

Linnut oi linnut.

Niitä on pyrähdellyt, ne ovat laulaneet, ja lentäneet
ryhmissä ylitseni.

Näin eräänä yönä jäniksen ikkunani alla. Ilahduin kovasti. Mikä taika onkaan eläimissä. On kuin kohtaisi sukulaissielujaan.

Jotain, mikä ei vaadi mitään, vain on.


💭
Odotan metsään pääsyä kuin taivas aurinkoa.

Vuosi ja -kymmenluku vaihtuu..

Parhainta uutta vuotta!






💗💗💗