Kun ei tarvi enää kastella, eikä ehtisikään.. sade hoitaa nyt kastelut ja kaikki kasvaa.
On kiire poimia marjat pensaista. Vadelmaa, mustaherukkaa. Ja metsästä mitä nyt pystyn, mustikkaa.
Yht äkkiä kuiva ja aurinkoinen, välillä viileäkin alkukesä on ohitse ja ollaan kosteassa kuumassa ilmassa, luonnon pöristessä ja rönsytessä kaikkialla. Kimalaisia, perhosia, sudenkorentokin.. kaikki on taas täällä.
Kun sukellan veteen, siellä löytyy kyllä sinilevää mutta veteen pitää päästä.
Kesä, kesä, nyt joka päivä sukellan siihen kuin lämpöiseen maitoon.
Haikeus valtaa mieltä: Voi tää ei kestä ikuisesti. -Kesäkuussa tuntuu että tämä kestää aina, nyt että ei. Kun joidenkin kasvien tie on jo siemenvaiheessa, valmis. Siitä se. Että näin käy lopulta kaikkien.
-Aivankuin nuorena ajattelee, elämä kestää ikuisesti, vanhempana taas se rajallisuuden tunne on olemassa ja tietoisuudessa useinkin.
Multa meni huolestuttavissa asioissa heinäkuuta palanen. Ja tein vähän yhdistyshommiakin, niihin upposin. Unohdin kesän ympärillä tai sitten en, siinähän se kaiken aikaa oli.
Nyt on muutama päivä että vain tätä marjaa, peltoo ja metsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti