Taimia nousee

Jälleen nousee pikkuisia taimia ruukuissaan. Vaan ei niitä voi vielä toki istuttaa.

Kylmää on ollut ja on edelleen. Joten ei kiirettä kylvöillä, ei istutuksilla. Kaiken lisäksi sain flunssan.

Onpa tässä kotona taimia hoidettavana; samettiruusua, lobeliaa, krassia, keltapäivänkakkaraa, tuoksuhernettä, kurpitsaa, pinaattia.. vielä kylvän jotakin lisääkin.

Kevät on kuin lupaus. Minusta voi pitkittyäkin, tiedämme kyllä että kesäkin vielä tulee.

Puut kukkii

Ja vettä, räntää sekä lunta satelee, välillä taas aurinko
lämmittää niin. Erikoinen kevätpäivä tämäkin.

Samettiruusut ovat aina ensimmäiset

nimittäin ensimmäiset nousseet taimet, purkeissaan. Tulipa taas kylvettyä vaikka mihin kippoihin, kun ei ruukkuja ollut tarpeeksi, eikä muitakaan potteja.

Vaan kai se sama on, mikä se kippo on, kunhan kosteus pysyy taimilla. Liikaakaan ei saa kastella.
Olen käyttänyt taimimultaa näissä. Kesäkurpitsalle ym. vahvempaa nopeasti vaativille tulee sitten lisäksi mustaa multaa.

Hyvää vapun jatkoa!

Peruna alkaa olla valmis maahan

Tämä Rosamunda saa vielä odottaa hetken maahan pääsyä. Kauniit on jo ruusukkeensa kyllä.

Halkaisen nämä suuret perunat, niin tulee kaksinkertainen määrä perunantaimia:)

Olen idättänyt näitä nyt kolmisen viikkoa, kananmunakennoissa. Kaupasta ostettua Pirkka-perunaa.

Raparperi pukkaa maasta

Olen raparperi ensimmäinen
ou jee
mä herään

voimani kerään
varsiini punaisiin!

Toi emäntä poimii lehdenkin tään
kun tykkää
ja saa siitä jonkin inspiraation pään.


Se oli sitten ensimmäinen palsta- eli peltoreissu tänään. Puro solisi, linnut lauloivat, aurinko paistoi.
Nyt vähän tuntuu jäsenissä. Mutta minkäs teet, vaikka tätä ei pitäisi tehdä niin mieli kuitenkin halajaa..

Voisi sanoa, että kevät on korkattu! Lämmin päivä oli todella. Ei maakaan kovin kylmä enää ole.
Maassa kastematoja, ilmassa mantukimalaisia.

Mikään ei ole tärkeää paitsi...

Mustarastaiden kaihoisa kujerrus ja kevään ensimmäinen mantukimalainen virkisti tätä päivää. Oheiset voikukat; kevään ensimmäiseni, ovat parin päivän takaa.

Tämä on 100. palstablogipostaukseni! Onpa tullut kirjoitettua palstasta ja onpa tullut kirjoitettua sen vierestäkin - kuten jo blogin esittelyssäkin totean.
Luonto; erityisesti metsä, meri kun inspiroi minua yhtä lailla kuin palsta. Ja palstallahan ei olla edes koko vuotta vaan yleensä vain puoli vuotta:) eikös se niin ole.

Olen viljellyt yhteensä 20 vuotta näillä kaupungin viljelypalstoilla. -- Sitä ennen lapsena kasvimaalla kasvatin niin perusvihanneksia, juureksia kuin yrttejäkin. Ja siinä välissä sitten ikkunalaudoilla, parvekkeilla ja pihoilla:)




Mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito...  eikä sekään ole niin kovin tärkeää.

Joku minua ennen on tämän lausunut ja onhan se niin totta. Tärkeää on puutarha, vaan ei kuolemanvakavaa sekään. Asioita voi tehdä rennosti ja pitääkin. - Helpommin sanottu kuin tehty mutta kuitenkin, niin se on. Ota iisisti. Hengitä. Ole tässä ja nyt. Tunne olevasi.


Elämä on nimittäin

tänään. Tänään hohtavat nuo lepän silmut niin hopeaisina, huomenna jo aukeavat.
Pensaiden hiirenkorvat, ne ovat kauneimmillaan tänään. Kauniita huomennakin, mutta erilaisia.
Tämän päivän maisemaa ei voi nähdä samanlaisena kuin tänään.


Kauniita keväisiä päiviä edelleen sinulle lukija ja lämmin kiitos sinulle joka olet kommentillasi ilostuttanut päivääni! 💛

Pilviä kuin lampaita

Minulla on aivan uusi tapa olla läsnä: Katselen pilviä. Katselen miten ne liikkuvat tuulessa, ja miten niiden muoto ja väri vaihtuvat alati. Näen niissä hahmoja ja näen niissä mielenkiintoisia asetelmia.

Taivaankin väri vaihtelee nopeaan. Miten vaalensininen se on nyt. Illemmalla varmaan tummempi ja siinä ehkä purjehtii vaaleanpunaisia pilviä. Saa nähdä.