Onkohan nämä niitä kurpitsasäitä

Sadetta, joka jatkuu kai vielä jälleen...

Nyt sopiikin toivoa että alamme saada kurpitsoja, siis kesä-sellaisia.

Lehtikaalikin on päässyt hyvään vauhtiin, samoin moni muu vihannes.

Nyt on ihanaa kun ei 'tarvi' mennä kaiken aikaa palstalle... vaan ehtii muutakin.

Kuukausi vaihtui,  heinäkuuhun, keskikesään, ja paras on vielä edessä -aina.

Retiisisatoa

Ensimmäiset retiisit olivat makeat salaatissa!

Miten suloista on suvi, ja hiukka kuumaa... Kuitenkin  ihanaa jos voi olla ulkona.

Kurpitsat kypsyvät

Lehtikaali kasvaa

Hyvää juhannusta!

Kesän yksi suurimpia kohokohtia

Miten herkkää on, kun ensimmäiset taimet ovat nousseet. Ne on niin pieniä ja niitä on niin tiheässä.. pitää harventaa. Paljain käsin ja varovasti. Lehtikaalit, nauriit, retiisit. Salaattia ja tilliä en harventelekaan. Kehäkukkiakin sen sijaan voi harventaa jos on tullut kylvettyä liian tiheään.

Tää on niitä hetkiä, etappeja. Ensimmäinen oli maan kääntäminen, seuraava penkkien teko, ja sitten kylvö.

Tämä nousseet taimet ei ole enää tekeminen, suoritus itseltä, vaan se on kuin lahja. Taimet ovat nousseet ihan itsekseen. Parit kastelut, sitten hoitikin taivas kastelun - monta päivää- ja siinä kaikki. 

Tekee mieli pysähtyä tässä kohtaa. Kääntää naama kohti aurinkoa, ja istua hetkinen.

Pian aatokset siirtyvät seuraavaan. Paljon on tehtävää ennenkuin palsta oikeesti kukoistaa. Taimia istutettava, niitä samettiruusujakin, kanankakotettava.. ja varmaan jatkuu kastelukin, mitä nyt sääkarttoja vilkaisin.


Kesäiloa kaikille!

Metsänpeitossa kukkii

Nyt kukkivat sekä mustikat että puolukat! Voi ihanuuksia! Metsänpeitto on lämmin ja pehmeä. Linnut konsertoivat, melkein taukoamatta?

Kun voi kylvää

Pelto. Palsta. Maata, mitä voi koskettaa. Mitä voi murentaa käsissään, tunnustella sen laatua, lämpimyyttä. Joko on aika kylvää pavut, joko voi?

Kun aurinko lämmittää mutta tuuli puhaltaa ja toipilaana kaikki tuntuu vähän raskaalta. Silti ilo on jossakin sydämen seutuvilla vaikka sitä ei heti tunnistakaan.

Tillii, salaattii, lehtikaalii, nyt siemenenä kosteassa maassa, pian taimina, ja kohta syötävissä. Näen ne jo mielessäni somana salaattina ja perunan ohessa:)

Mustarastas minua lohduttaa

Kuuntelen mustarastaan laulua. Miten ihana se on. Otan sitä parhaillaan myös äänitteeksi talven varalle.

Ihana, että voi kotoa käsin kuulla lintuin lauluja! Olen ollut yli viikon flunssassa, ja vain katsellut ja kuunnellut kevättä, hieman harmaiden ikkunoiden lävitse. Se on ollut lohduttavaa tietenkin sekin, tieto siitä, että kevät on.

Lohduttanut on myös, ja tarjonnut sopivaa viihdettä ja tunneruokaa, vanha tv-sarja Pieni talo preerialla. Onpa mukava katsoa tuollaista, kuvausta ajalta, jolloin niin moni asia oli toisin kuin nykyisin.

Viileähän oli alkuviikko, lunta sateli kuten edelliselläkin viikolla. Että ei vieläkään ole kovin kiire kylvöksillä. Jotakin pientä pellossa jo on, kuten perunaa, ks. aiempi blogipostaus ja valkosipulia, vähän siemeniäkin jo itämässä mullassa.

Täällä etelässä ovat syksyt yleensä hyvin lämpimiä, ja kaikki suomalaiset viljelykasvit ehtivät hyvin kasvaa, vaikka kesäkuussa kylväisi. Eri asia jos haluaa kasvattaa vaikkapa maissia tai melonia, ne vaativat paljon pidemmän lämpimän kasvukauden.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille viherpeukaloille!