Syksyä ilmassa

Kukkia kukkia kukkia toisillemme jaoimme. Matkoille lähtevä keräsi kukkia enempikin, jos vaikka hallat olisivat tulossa. Ja minä samasta syystä. Peittelin myös osan kukista, haluaisinhan niitä edelleen, vielä lokakuussakin. Useinhan halla vain piipahtaa, sitten voi olla vielä pitkään lämpimiä öitä.

Näin meidän alueella tänään. Syksy saa, aurinko paistaa, ja kun pienii siemenii kerää, on siinä jo toivo keväästä läsnä. 

Muuten, mansikkakin kukkii jälleen:)

–-
Miten sitä ulkoilma väsyttääkin. Olenko tullut vanhaksi? Tänä kesänä.
Ehkä sitten olen. Paras tottua siihen.

Taaksepäin emme kasva. Kasvamme kuitenkin, ja kohti valoa kannattaa kasvaa.

Nyt valo vähenee. Kohta sytytän ensimmäiset kynttilät. Kotona.

Inspiraatiota Kaisaniemen kasvitieteellisestä

Kaisaniemessä oli sieninäyttely! Oli paljon sieniä löydetty sinne, ja mukavaa oli niitä opiskella.
Samalla tuli katseltua kaunista ulkopuutarhaa ja monia ideoita nousi mieleen silmälläpitäen esni vuoden viljelyjä.
Ensi vuosi ja kevät sen myötä, tulee. On ihana ajatellakin kevättä, mielivuodenaikaani. Vaikka, eihän syksyssäkään mitään vikaa ole:)

Elokuun kukkasia

Palstanaapurilta saatuja perennoi

aina yhtä ihania

Kutsumattomia vieraita

Surullista kuultua: Palsta-alueella oli käynyt varkaita. Oli viety: työkaluja, saappaat, kottikärryt. Ei siis ihan pieniä näpistyksiä. Ja harkiten oli otettu. Miksi, miksi?
Aiemmin oli joiltakin viety kurpitsoja ja joitakin muita kasviksia.

Suru on paljon suurempi, kuin jos peura olisi maistellut, tai jänis. Tai gammayökkösen toukka, muurahainen, hiiri, lintu.

Palstanaapuri, jolta lähti kottikärryt, on tehnyt varmaan useita satoja tunteja töitä palstallaan tänä kesänä. Hän ei olisi ansainnut tätä. Eikä kukaan muukaan.

Kuva: Pixabay

Suklaapatukan näpistys kaupasta ei ole niin suuri rikos kuin palsta-alueelta viety pensas, perenna, kurpitsa tai työkalu, minusta.

Meidän tulisi asettaa vartio alueelle. Alue on kuitenkin hyvin suuri. Meistä monet myös olemme vanhahkoja hauraita naisia, miten meistä olisi varkaita vastaan, jos sellaisiin törmäisimme?

Suru varjostaa viljelyämme. Valoa ei kai ole ilman varjoa...

Elokuun satoa 2.

Miten kaunista! Miten suurta satoa! Marjat aivan roikkuvat pensaista. Yhä uudet kukat puskevat tietään valoon ja ryhtyvät kukkimaan.

Meillä on aika runsauden, meillä on aika kiitoksen.

Koskaan ei voi tietää, mitä tulee. Aina saa yllättyä. Sellainen on luonto. Ei kuin itse tehty, vaan toisen tekemä.

Miten usein olen ilahtunut, kun olen palstalle talsinut. Matka on pitkä, ja aina ei edes jaksaisi.

Jaksaminen tulee silti aina palkituksi.

Gammayökköset ym. uudet vieraat

Härkäpapu vetää puoleensa gammayökkösiä. Niin, mene ja tiedä. Jokatapauksessa niitä gammayökkösen toukkia löytyi härkäpavuista. Härkäpapuja oli syöty minkä johdosta kasvi oli alkanut kuihtua.

Kun tänään menin palstalle, tulivat vastaani ihan ensiksi ampiainen, mehiläiset ja sitten pölähti jo kuoriutuneita gammayökkösiä kasvustoista. Ne olivat valmiita perhosia, harmaasävyisiä mikäli näin oikein ja liikkuivat nopeasti.

Kaikkea sitä onkin. Opiskelin hieman gammayökkösistä, ks itsekin vaikkapa tästä:
gammayökköset leviävät.

 No, siinä kun tarkastelin palstaa kuuden päivän poissaolon jälkeen, löytyi muitakin eläinten käyntejä: Peura oli syönyt kaikki punajuuren varret! Aha, senhän osasi arvata, kun otti harson pois. Mutta punajuuret olivat onneksi jo isoja, ja ne saattoi nostaa maasta. Muutenhan peura siirtyisi syömään itse punajuurta seuraavaksi!

Tällaista tänään.

Elokuun satoa