Elämä on

Niin ne sanoo. Ja minusta: Elämä on - enemmän! Se on enemmän kuin arki, enemmän kuin raha tai tavara.

Se on nimittäin jotakin muuta kuin materiaa.

Poimin marraskuisen varpukimpun ja käsissäni on jotakin joka lohduttaa, koska se on elävää, ja koen yhteenkuuluvuutta sen kanssa.
Ihan kuin puun kanssa koen yhteyttä, siksi tykkään olla lähellä puita, kun niitä on.

Tämä kaikki on materiaa, kuten minäkin, mutta se on muutakin.
 Se on myös mysteeri, kysymys, hallitsematon luomus.

En voi mitenkään 'hallita' elämäänikään. Arkeani voin hallita jonkin verran. Ja niin meidän pitääkin, yrittää ainakin.

Vaikka keittää perunoita ja paistaa rieskoja, syysillan jo hämärryttyä.

Siemenet talteen

On selvää, että itse kerätyt ja pussitetut siemenet tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin kaupasta ostetut.

Siemeniä kannattaa siis kerätä omalta kasvimaaltaan mahdollisimman paljon. Keväällä on sitten mistä ottaa. Itse keräsin mm. samettiruusun, kehäkukan, palsternakan, tillin ja persiljan siemeniä. Sain lisäksi reunuspäivänkakkaran ja muita perennojen siemeniä naapureilta.

Suodatinpussit ovat hyvää pakkausmateriaalia siemenille, taittele ja nido tai teippaa pussi kiinni.

Valkosipulit maahan

Vihdoin saatiin valkosipulitkin maahan! Vielä ehti tänään lauantaina ne tälläämään, juuri ennen pimeän tuloa.

Nämä valkosipulit ovat itse kasvatettuja. Alkuperäiset kynnet olivat vuosi sitten Alku ja Juuri - puodista ostettujen virolaisten valkosipulain kynsiä. Hyviä olivat.

Niin yleensä tuo lokakuun loppupuoli on hyvä aika istuttaa talvivalkosipulit. Vaan syksy on ollut kovin lämpöinen, ja siksi tässä ei ole tarvinnut pitää kiirettä.

Hiiriä ei näkynyt tällä kertaa. Ei juuri muitakaan eläimiä. Varas oli kuitenkin käynyt, mm. kastelukannu oli kelvannut. Harmittavaista!

Kyllä oli kuitenkin hienoa taas tuntea multaa kämmenissään. Se on lääke. Jokin taika siinä on, multa ja sen tuoksukin, rentouttavat.

Marraskuu satokuu

 

Marraskuu, satokuu

On se! Tuli nostettua loput maa-artisokat, ja niitä tuli pari ämpärillistä. Osa takaisin maahan suoriin riveihin. Palsternakat myös kaikki. Lisäksi oli vielä joitakin yrttejä, kuten salviaa, jota otin kauniiksi kimpuksi.

Aurinko paistoi. Oli värejä, valoa. Vaan npeasti valo väistyi, jo neljän maissa. Ilma oli lämmin vielä, mutta läpitunkevan kostea.

Satoa laitoin sitten ruoaksi. Arkiset asiat tekevät ihmisen onnelliseksi.

Ahkerointia auringossa

Ahkerointia auringossa

Linnut ovat ahkeroineet siementen syömisessä. Minä talikon varressa.
Pala kerrallaan tulee palsta kuntoon talveksi. Pala kerrallaan asiat valmistuvat.

Minulla on maassa vielä monenlaista syötävää...
Pitkitän tätä sadonkorjuuta kuten aina.
Ei vielä syksy, ei talvi. Ei vielä tänne.

Lämmin oli kesä, vaan lämpimältäpä tuntuu nyt lokakuukin.

Mikä parempaa.

Ilmaston muutoksen torjumiseksi on tehtävä mitä voi.

Otetaan päivät mitä on, kuitenkin sellaisina kuin ne on.

Lokakuun tunnelmia

Samettiruusut vei halla.

Ei kiva.
Näin aikaisinkin vielä.

Vaan otetaan sitä mitä on; muutamia kehäkukkia, kauniita varpuja ja oksia.

 Juureksia on vielä maassa paljonkin. On kiva nostaa aina viikon tarpeisiin niitä.

Kun käy kääntelemässä ja perkailemassa maata.


Vaikka on viileää, sitä lämpenee, kun maan kanssa työskentelee. Maa jalkojen alla, maa käsissä, maata nenänpäässäkin.

Maa lohduttaa, maa eheyttää, maa nostaa mielialaa.

Vaan miten tämä palstojen jatkuvuus onkaan huolestuttanut. Ei vieläkään ole varmuutta, miten ja kauanko viljelyä voi jatkaa, näillä palstoilla.

- Organisaatiomuutos pukkaa päälle, emmekä me ole valmiita siihen.


Ollaan kuitenkin kiitollisia kaikesta, mitä on juuri nyt.

Syksyä ilmassa

Kukkia kukkia kukkia toisillemme jaoimme. Matkoille lähtevä keräsi kukkia enempikin, jos vaikka hallat olisivat tulossa. Ja minä samasta syystä. Peittelin myös osan kukista, haluaisinhan niitä edelleen, vielä lokakuussakin. Useinhan halla vain piipahtaa, sitten voi olla vielä pitkään lämpimiä öitä.

Näin meidän alueella tänään. Syksy saa, aurinko paistaa, ja kun pienii siemenii kerää, on siinä jo toivo keväästä läsnä. 

Muuten, mansikkakin kukkii jälleen:)

–-
Miten sitä ulkoilma väsyttääkin. Olenko tullut vanhaksi? Tänä kesänä.
Ehkä sitten olen. Paras tottua siihen.

Taaksepäin emme kasva. Kasvamme kuitenkin, ja kohti valoa kannattaa kasvaa.

Nyt valo vähenee. Kohta sytytän ensimmäiset kynttilät. Kotona.