Luonto käy lepäämään, käydään mekin

Luonto alkaa olla riisuuntunut, valmis huilaamaan kasvukauden jälkeen.

Polulla on paksu kerros lehtiä, kariketta, joka alkaa vähitellen muuttua maaksi.

On lapsenomainen ilo kävellä paksussa lehtikerroksessa...

On ilo puuhata luonnossa muutenkin.  Mullassa maan nyt varsinkin. Kera kastematojen. Viimeistellä puutarhaa  lepoonsa.

Säilöä. Hamstratakin, niinkuin nyt kuivamuonaa ja muuta tarpeellista. Villasukkarivistö kaapissa kylmien päivien varalle.

Varaudutaan ja vetäydytään, kuin luonto. Mutta pidetään sydän avoimena.

🍁

🍂

Syksyisiä maisemia

 💛💜

Aika upea on ollut tämä etelänkin ruska tänä vuonna. Onpa sitä tullut ihan ihasteltua niin yksin kuin yhdessä muiden kanssa.

Tuntuu siltä kuin olisin syönyt sisälleni noita värejä ja ne pysyisivät siellä tallessa aina kevääseen saakka.

Muuten olen istutellut pensaita, kukkasipuleita ja tietenkin myös valkosipuleita. Syystyöt on mukavia ja niihin sisältyy niin voimakkaana toivo ja ilo tulevasta keväästä. Koskakohan ne sipulinvarret nousee, ehkä maaliskuussa ehkä huhtikuussa..nousevat kun aika on.

Muuten väreistä puheen ollen meinaan vähän maalailla marraskuussa:)

Syksyn syötäviä

Lehtikaalia on tullutkin syötyä koko kesän ajan ja vielä riittää ja vähän palmukaaliakin.

Maa-artisokan aika alkaa olla nyt. Vielä se kasvaa mutta kannattaa ottaa kuitenkin hissun kissun ettei tule tilannetta yhtäkkiä onkin maa roudassa eikä sitä saa sieltä ylös. Toki maa-artisokkaa voi nostaa syötäväksi vielä keväälläkin, sepä on aivan mahtavaa!

💜💙❤️

 

Jeee omenii

Ei tokikaan palstan läheltäkään. Vaan ovat kauniista puutarhasta josta niitä sain hakea.

Teen hilloa.

🍎🍎

Pian saa istuttaa narsissit

 Minäpä ostin Lidlistä tarjouksesta erilaisia narsisseja. Niitäpä sitten istutaan tuolla syys-lokakuun vaihteen paikkeilla varmaankin.

Ja miksi narsisseja, niin ennen kaikkea siksi että myyrät eivät niitä yleensä syö eikä myöskään jänis ole niin kiinnostunut narsissista.

Päivä aurinkoinen jälleen ollut, ja montakin aurinkoista päivää. Se on ihanaa. Kuivaa on, en tiedä saanko mitään metsän marjaa tai sientä näiltä syrjäisiltä rannikkoseuduilta. Mutta kävi muuten niin ihanasti että sain valmiiksi poimittua mustikkaa ja puolukkaa muutamia litroja pakkaseen ahkeralta poimijalta vieläpä kotiovelle saakka ja aivan ilmaiseksi.

Kyllä on ruhtinaallinen olo kun pakkasessa on marjaa. Ite täydennän vielä ainakin marja-aronialla -marjavarastoani.

💜❤️💙

Maa-artisokat loistavat auringossa

 

Miten kaunis voi olla syksyinen päivä! Vaikka viileä.

Aurinko saa värit hehkumaan. 

Perhoset tanssivat, linnut pyrähtelevät. 

Kesä loppui vai

Kesä loppui niin että huh sentään. Sunnuntaina oli vielä helle ja kävin uimassakin niin lämpimässä vedessä. Sitten illalla tuli kova ukkossade, satoi rakeitakin ja vettä kaatamalla. Siinä se kesä sitten huuhtoutui pois.

Seuraavana aamuna oli syksyn viileys ja olikin aika hytisevän kylmää. 

Vaan eihän nyt kesä pois huuhtoutunut. Se on tallessa mielessä, ja valokuvissa.  Ja se on siellä sadossa, mitä vielä on tosi paljon korjaamatta.

Ei ole vielä ehtinyt tulla edes haikea mieli. Olen vaan pakastellut lehtikaalia ja pinaattia.

Poimin muuten jo ensimmäisiä marja-aronioita. Pakko saada tuoretta marjaa puuron päälle..

Marjat ja kaikki tuoreet vihreät maistuvat todella.

Olo on koronan jäljiltä aika moukaroitu ja voimat loppuvat kesken joka ainoa päivä, mutta eiköhän se tästä. Hitaasti ja kiirehtimättä.