Kierrätettyjä kukkasia

Hävikkikukkakauppa on nyt perustettu Lähteelle, ks Lapinlahden lähde.

Käykää vaikka katsomassa!

Kaikenlaista kivaa

Enkelinsiipi

Viherkasveista on suurta iloa kasvattajalleen. Kasvit kyllä tekevät hyvää huoneilmalle, vaikka muutakin on väitetty. Jos olet aloitteleva harrastaja tai sitten jo konkarikin, hyvä vertaisryhmä kasvinkasvattajalle löytyy täältä:Huonekasvit

Miten tämä sitten liittyy sentin venyttämiseen? Sitenkin, että on aika edullinen harrastus ja kun edistyy, voi pieniä pistokkaita laittaa vaikka myyntiin ja harrastus alkaa tuottaa takaisin.



Lue lisää: Huonekasvit harrastuksena






Tämä blogiposaus on julkaistu aiemmin blogissani sentinvenyttaminen

Musta multa tuoksuu vielä

Multa ja lahoavat lehdet tuoksuvat ja tämä pieni pläntti taivaan alla, koko kesän ja syksyn hoidettu, vaalittu kasveja ja syöty marja-, vihannes- ja perunaherkkusia..

on nyt siirtymässä talviunille. Näin se nyt on.

Palsternakkaa nostettu nyt suurin osa. Maa-artisokkia saa jäädäkin maahan, en oikein kestä syödä nyt sitä lajia.. ja keväällä sitä voi yhtä lailla nostaa.

Palstalla, maan päällä, sisimpääni kasvaa voimaa ja kestän tulevat haasteet.    

Kun on joskus raskasta, otan mielikuvamapistani esille kuvan palstan musta multa.

Samasta mullasta, mihin nyt tapahtuu lahoamista, nousee keväällä uusi kasvu, uusista tai jo kylvetyistä siemenistä.

Ollut maatuu. Enkä sitä ymmärräkään, millä kaikilla tavoin se ravitseekaan uutta.

Kuin karhu keväässä

Saako metsämielen kun on kylmää ja lunta satelee..

Kun kallion reuna on liukas sateesta ja on hämärää, sumppuista?

Kun kulkee eteenpäin kuitenkin... uusille poluille, sieltä se nousee metsämieli -

vallaten sieluni.

Uusia värejä ovat nyt ruskean sävyt monet, vielä hehkuvaa kuin aurinko keltaista, ja kirkasta vihreää sammaleessa, aiemmin peitossa ollutta.

Miten kotia kaipaava löydän aina kotoisimman kodin metsähetkissäni.

Palatessa olen sisältä asti raikastunut, en juuri piittaa murheista mitä oli.

Sitä on olennainen. Metsä kuin palsta - on olennainen elämän, niin, jokin sydänkammio.

Siellä oma sydämeni vahvistuu kuin karhu keväässä.

 

Kun kuu taas vaihtuu

Katselen lintuja ikkunastani. Niitä on kokonaisia parvia. Linnut pyrähtelevät, asettuvat puun latvaan ja pyörähtävät pian jälleen lentoon.


Lehdet ovat varisseet nyt. Niin erilainen maisema kuin vaikka viikko sitten.

Pihlajanmarjat hehkuvat punaisina, ne ovat nyt estradilla.


Sade vihmoo suoraan alas.


Niin monta muistoa tästä ajanjaksosta, loka- marraskuun vaihteesta,
joka on jollain lailla merkittävä, siirtyminen syksyisimpään syksyyn.

Väri-ilotulituksesta, upeista maisemista ruskean ja harmaan eri sävyihin.

Merkittäväksi tämän tekee, kun taitekohdassa ratkaistaan tulevan 'värit'.. Onko se lannistuminen, vai onko se kypsyminen olemaan jollain lailla eri lailla.

Lehdon lokakuista lumoa

Lumoudun luonnosta lokakuussakin. Eihän tämä mikään loka-kuu, vaan on lehti-kuu ..tai loisto-kuu.


Kun katselin hiirenkorvia – puolisen vuotta sitten- haltioituneena kauneudesta, herkkyydestä, uusista aluista.. niin, eihän siitä ole edes kauaa..

niin nyt ehkä, ehkä haltioidun vielä enemmän tästä väri-ilotulituksesta.

Näin minua hemmotellaan, taidenäyttelyllä kaikkialla ympärilläni:)



Ja kun puiden rungot paljastuvat jälleen, ihailen niiden muotoja, harmoniaa ja seesteyttä.

Silmät lepäävät sitten niissä.

Metsän herkkusia

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt!

Yllätyin kun montaa sientä ei löytynytkään..

Yllätyin monista hyvänmakuisista mustikoista ja puolukoista. Niitä oli mukava maistella kulkiessa, sammalpeitto alla, havunoksat yllä, metsänpeitossa.

Palatessa oli mukanani metsämieli.  Siitä saa nyt riittää huomisellekin!

Tämä voittaa Triplikset ja muut ou jee..

Ruska 2019

Mitä tietää tämä ruska?

Lumista talvea?

Hyvää satoa ensi vuodelle?

Tiesi mitä vain, niin kaunis se on ollut, on vieläkin, hetken tämän.

Otetaan väreistä voimaa, säilötään se sieluumme ja nautitaan siitä pieninä annoksina pimeinä kuukausina, kuin omenamarmeladia paahtoleivän päällä.

Onhan mielikuvat, valokuvat ja muistot syksyisten retkien. Ne eivät katoa vaikka tään syksyn ruska taas pian katoaakin:)