Hyvää joulua

Jouluun tyyntyy maa ja mieli

Sitä voi olla vaa
ja katsella kun portin pieli

peittyy lumeen.

Hyvää joulunaikaa!

Joulukukkia

On aika hoivailla viherkasveja ja sisäkukkia, ne kun tuovat väriä ja raikkautta kotiin.

Ja nyt on vielä ihana joulukukkien aika.

Tykkään erityisesti hyasinteista. Vaikka olen hajusteyliherkkä, hyasintti ei juuri häiritse, ihme kumma.

Kukat on niitä asioita jotka huomaa joskus vasta kun ne puuttuu. Minulla ei tosin ole pelkoa että unohtaisin hankkia kukkia...

Kun ikävöi mennyttä kesää, kaikenlaiset kasvit kotona virkistävät.

Ihan pian on tammikuu ja valo lisääntyy; silloin aletaan ikävöidä jo tulevaa kesää:)

Hyvää adventtia!

Elämä on

Niin ne sanoo. Ja minusta: Elämä on - enemmän! Se on enemmän kuin arki, enemmän kuin raha tai tavara.

Se on nimittäin jotakin muuta kuin materiaa.

Poimin marraskuisen varpukimpun ja käsissäni on jotakin joka lohduttaa, koska se on elävää, ja koen yhteenkuuluvuutta sen kanssa.
Ihan kuin puun kanssa koen yhteyttä, siksi tykkään olla lähellä puita, kun niitä on.

Tämä kaikki on materiaa, kuten minäkin, mutta se on muutakin.
 Se on myös mysteeri, kysymys, hallitsematon luomus.

En voi mitenkään 'hallita' elämäänikään. Arkeani voin hallita jonkin verran. Ja niin meidän pitääkin, yrittää ainakin.

Vaikka keittää perunoita ja paistaa rieskoja, syysillan jo hämärryttyä.

Siemenet talteen

On selvää, että itse kerätyt ja pussitetut siemenet tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin kaupasta ostetut.

Siemeniä kannattaa siis kerätä omalta kasvimaaltaan mahdollisimman paljon. Keväällä on sitten mistä ottaa. Itse keräsin mm. samettiruusun, kehäkukan, palsternakan, tillin ja persiljan siemeniä. Sain lisäksi reunuspäivänkakkaran ja muita perennojen siemeniä naapureilta.

Suodatinpussit ovat hyvää pakkausmateriaalia siemenille, taittele ja nido tai teippaa pussi kiinni.

Valkosipulit maahan

Vihdoin saatiin valkosipulitkin maahan! Vielä ehti tänään lauantaina ne tälläämään, juuri ennen pimeän tuloa.

Nämä valkosipulit ovat itse kasvatettuja. Alkuperäiset kynnet olivat vuosi sitten Alku ja Juuri - puodista ostettujen virolaisten valkosipulain kynsiä. Hyviä olivat.

Niin yleensä tuo lokakuun loppupuoli on hyvä aika istuttaa talvivalkosipulit. Vaan syksy on ollut kovin lämpöinen, ja siksi tässä ei ole tarvinnut pitää kiirettä.

Hiiriä ei näkynyt tällä kertaa. Ei juuri muitakaan eläimiä. Varas oli kuitenkin käynyt, mm. kastelukannu oli kelvannut. Harmittavaista!

Kyllä oli kuitenkin hienoa taas tuntea multaa kämmenissään. Se on lääke. Jokin taika siinä on, multa ja sen tuoksukin, rentouttavat.

Marraskuu satokuu

 

Marraskuu, satokuu

On se! Tuli nostettua loput maa-artisokat, ja niitä tuli pari ämpärillistä. Osa takaisin maahan suoriin riveihin. Palsternakat myös kaikki. Lisäksi oli vielä joitakin yrttejä, kuten salviaa, jota otin kauniiksi kimpuksi.

Aurinko paistoi. Oli värejä, valoa. Vaan npeasti valo väistyi, jo neljän maissa. Ilma oli lämmin vielä, mutta läpitunkevan kostea.

Satoa laitoin sitten ruoaksi. Arkiset asiat tekevät ihmisen onnelliseksi.

Ahkerointia auringossa

Ahkerointia auringossa

Linnut ovat ahkeroineet siementen syömisessä. Minä talikon varressa.
Pala kerrallaan tulee palsta kuntoon talveksi. Pala kerrallaan asiat valmistuvat.

Minulla on maassa vielä monenlaista syötävää...
Pitkitän tätä sadonkorjuuta kuten aina.
Ei vielä syksy, ei talvi. Ei vielä tänne.

Lämmin oli kesä, vaan lämpimältäpä tuntuu nyt lokakuukin.

Mikä parempaa.

Ilmaston muutoksen torjumiseksi on tehtävä mitä voi.

Otetaan päivät mitä on, kuitenkin sellaisina kuin ne on.

Lokakuun tunnelmia

Samettiruusut vei halla.

Ei kiva.
Näin aikaisinkin vielä.

Vaan otetaan sitä mitä on; muutamia kehäkukkia, kauniita varpuja ja oksia.

 Juureksia on vielä maassa paljonkin. On kiva nostaa aina viikon tarpeisiin niitä.

Kun käy kääntelemässä ja perkailemassa maata.


Vaikka on viileää, sitä lämpenee, kun maan kanssa työskentelee. Maa jalkojen alla, maa käsissä, maata nenänpäässäkin.

Maa lohduttaa, maa eheyttää, maa nostaa mielialaa.

Vaan miten tämä palstojen jatkuvuus onkaan huolestuttanut. Ei vieläkään ole varmuutta, miten ja kauanko viljelyä voi jatkaa, näillä palstoilla.

- Organisaatiomuutos pukkaa päälle, emmekä me ole valmiita siihen.


Ollaan kuitenkin kiitollisia kaikesta, mitä on juuri nyt.

Syksyä ilmassa

Kukkia kukkia kukkia toisillemme jaoimme. Matkoille lähtevä keräsi kukkia enempikin, jos vaikka hallat olisivat tulossa. Ja minä samasta syystä. Peittelin myös osan kukista, haluaisinhan niitä edelleen, vielä lokakuussakin. Useinhan halla vain piipahtaa, sitten voi olla vielä pitkään lämpimiä öitä.

Näin meidän alueella tänään. Syksy saa, aurinko paistaa, ja kun pienii siemenii kerää, on siinä jo toivo keväästä läsnä. 

Muuten, mansikkakin kukkii jälleen:)

–-
Miten sitä ulkoilma väsyttääkin. Olenko tullut vanhaksi? Tänä kesänä.
Ehkä sitten olen. Paras tottua siihen.

Taaksepäin emme kasva. Kasvamme kuitenkin, ja kohti valoa kannattaa kasvaa.

Nyt valo vähenee. Kohta sytytän ensimmäiset kynttilät. Kotona.

Inspiraatiota Kaisaniemen kasvitieteellisestä

Kaisaniemessä oli sieninäyttely! Oli paljon sieniä löydetty sinne, ja mukavaa oli niitä opiskella.
Samalla tuli katseltua kaunista ulkopuutarhaa ja monia ideoita nousi mieleen silmälläpitäen esni vuoden viljelyjä.
Ensi vuosi ja kevät sen myötä, tulee. On ihana ajatellakin kevättä, mielivuodenaikaani. Vaikka, eihän syksyssäkään mitään vikaa ole:)

Elokuun kukkasia

Palstanaapurilta saatuja perennoi

aina yhtä ihania

Kutsumattomia vieraita

Surullista kuultua: Palsta-alueella oli käynyt varkaita. Oli viety: työkaluja, saappaat, kottikärryt. Ei siis ihan pieniä näpistyksiä. Ja harkiten oli otettu. Miksi, miksi?
Aiemmin oli joiltakin viety kurpitsoja ja joitakin muita kasviksia.

Suru on paljon suurempi, kuin jos peura olisi maistellut, tai jänis. Tai gammayökkösen toukka, muurahainen, hiiri, lintu.

Palstanaapuri, jolta lähti kottikärryt, on tehnyt varmaan useita satoja tunteja töitä palstallaan tänä kesänä. Hän ei olisi ansainnut tätä. Eikä kukaan muukaan.

Kuva: Pixabay

Suklaapatukan näpistys kaupasta ei ole niin suuri rikos kuin palsta-alueelta viety pensas, perenna, kurpitsa tai työkalu, minusta.

Meidän tulisi asettaa vartio alueelle. Alue on kuitenkin hyvin suuri. Meistä monet myös olemme vanhahkoja hauraita naisia, miten meistä olisi varkaita vastaan, jos sellaisiin törmäisimme?

Suru varjostaa viljelyämme. Valoa ei kai ole ilman varjoa...

Elokuun satoa 2.

Miten kaunista! Miten suurta satoa! Marjat aivan roikkuvat pensaista. Yhä uudet kukat puskevat tietään valoon ja ryhtyvät kukkimaan.

Meillä on aika runsauden, meillä on aika kiitoksen.

Koskaan ei voi tietää, mitä tulee. Aina saa yllättyä. Sellainen on luonto. Ei kuin itse tehty, vaan toisen tekemä.

Miten usein olen ilahtunut, kun olen palstalle talsinut. Matka on pitkä, ja aina ei edes jaksaisi.

Jaksaminen tulee silti aina palkituksi.

Gammayökköset ym. uudet vieraat

Härkäpapu vetää puoleensa gammayökkösiä. Niin, mene ja tiedä. Jokatapauksessa niitä gammayökkösen toukkia löytyi härkäpavuista. Härkäpapuja oli syöty minkä johdosta kasvi oli alkanut kuihtua.

Kun tänään menin palstalle, tulivat vastaani ihan ensiksi ampiainen, mehiläiset ja sitten pölähti jo kuoriutuneita gammayökkösiä kasvustoista. Ne olivat valmiita perhosia, harmaasävyisiä mikäli näin oikein ja liikkuivat nopeasti.

Kaikkea sitä onkin. Opiskelin hieman gammayökkösistä, ks itsekin vaikkapa tästä:
gammayökköset leviävät.

 No, siinä kun tarkastelin palstaa kuuden päivän poissaolon jälkeen, löytyi muitakin eläinten käyntejä: Peura oli syönyt kaikki punajuuren varret! Aha, senhän osasi arvata, kun otti harson pois. Mutta punajuuret olivat onneksi jo isoja, ja ne saattoi nostaa maasta. Muutenhan peura siirtyisi syömään itse punajuurta seuraavaksi!

Tällaista tänään.

Elokuun satoa

Vinkki helteisiin

Kun lähdet kasvimaalle tai minne muualle hyvänsä, helteessä, ota mukaasi hieman merisuolaa pakattuna vaikka suodatinpussiin. Kun alkaa huippaamaan liian kova kuumuus ja sen myötä elektorolyyttien puute, maistele vähän suolaa!

Tämän kuulin palstalla. Ja otinpa heti vinkin käyttöön.

Mehiläisiä ja ampiaisia

Helle on melkoinen. Hiki kyllä virtaa kun kasvimaalla puuhailee. Meillä ihmisillä. Mitenkähän eläimillä? Onko helle heille rasittavaa?

Kukkivissa yrteissä käy kova kuhina, kun kymmeniä ja kymmeniä kimalaisia on mettä maistelemassa. Kukkakärpäsiä on runsaasti niin ikään. Seassa sitten vähän muitakin hyönteisiä..

Tapahtui nyt näin, että ampiaiset tekivät pesänsä marjapensaaseen. Se on pieni probleema nyt. Eivät päästä minua kulkemaan reittiäni siitä ohitse. Yksi ampiaisista tarkkailee ja pörisee pahana ympärillä. Muutama muu vähän etäämmällä.

Rannalla sitten eväitä syödessäni ampiainen halusi tulla apajalle. Vaikka heitin hänelle ruokaa vähän kauemmaksi, oli hän kiinnostunut ennen kaikkea naamastani.

Mehiläinen maistelee kurkkuyrttiä

Lehdissä on ollut juttua amppareista.

Ks. Iltalehden artikkeli

Satoa heinäkuun helteillä

Satoa pukkaa! Poimin nyt ensimmäisen kesäkurpitsan.
Montaa juurestakin jo saa, perunaa mukaan lukien. Omasta maasta tulee nyt suuri osa päivittäisestä ruoasta, kun omista marjoistakin saa jälkiruoat ja välipalat. Mikä muuten helteellä sen parempaa välipalaa olisikaan kuin marjat suoraan puskista.

Paljon on tehtävää, kun korjaa ja laittaa satoa. Myös on jälleen perattava. Pienet sateet viime viikonloppuna kun tekivät sen, että rikkaruohoja jälleen nousi ja kasvaa rehottavat nyt aika nopsaa tahtia.

Kasvimaalla on työtä keväästä syksyyn, eikä keskikesääkään voi jättää väliin. Palkintona on hyvä sato.

Lomaa kasvusta

Palstaviljelijä lomailee

Luulen, että kasvitkin ottavat nyt lomaa kasvamisesta, näissä noin 30 lämpöasteissa!
Kasvuhan keskeytyy kun lämpö nousee 25 asteeseen, useimmilla kasveilla. Eli nyt päivisin ei mikään siis kasvaisi.

Lähdin katsomaan, onko tosiaan näin. - Ei aivan ollut. Kesäkurpitsat olivat kasvaneet. Jospa ne kasvoivatkin öisin...

Jotkin kasvit taas kiirehtivät kukintaa tai kukkivat vaikkei pitäisi, kuten punajuuret.

syrjäisellä rannikkoseudullamme.

Perunvarret taas olivat nuupeita,
samoin kuin muut mehevävartiset
kasvikset/juurekset.

Kasvien kuivuuden ja kuumuuden
sietokyky siis vaihtelee.

Kastelua tarvitaan nyt paljon!

Ihanaa kuitenkin, että välillä voi
itsekin kastautua -meressä.

Oman maan keitto

Kun kasvimaalta tulee väsyneenä, ei jaksa aina poiketa kauppaankaan. Siksi tulee tilanne, että on laitettava ruokaa siitä, mitä sattuu olemaan.

No nyt sattui olemaan: pari vanhaa perunaa, omia nauriita, sipuleita, punajuuri, naapurilta saatuja porkkanoita, keitettyjä kikherneitä pakastimesta ja mausteeksi omaa lipstikkaa.

Hyvä tuli keitosta. Teen joskus tällaisia sitä sun tätä -keittoja. Usein käytän lisukkeena myös vihreitä linssejä tai valkoisia papuja purkista, tomaattikastikkeessa.

Yrtit maustavat ruoan kuin ruoan. Lipstikka, persilja, tilli, mäkimeirami ja timjami. Salvia, kirveli ja korianteri. Iisoppi.

Onni on keitto oman maan aineksista!

Lisää lipstikasta

Perunasato suuremmaksi!

Yksi vanhimmista palstalaisista, jo yli 80-vuotias, kertoi ja näytti minulle kivan jutun:

Kun nostat perunaa, otat varren ylös ja otat sitten kaikki perunat maasta, ihan pienimpiä, niitä jotka ovat vielä varressa kiinni lukuun ottamatta. Laitat sitten varren takaisin maahan. Istutat sen huolella sinne. Niin sittenpä, muutaman viikon kuluttua saat tuosta varresta vielä monia suuria perunoita. Eipä mene perunasatoa yhtään haaskoon!

Tämä vinkki on yksi monista vinkeistä ja tarinoista, joita kuluneen kesän aikana olen saanut kuulla.

Onpa minulla paljon viisaita palstamummuja! Se on ilo ja rikkaus.

Kurpitsahelteiden keskellä ja puutarhurin sateita odotellen 🌝

Kuva: Pixabay

Leppäkertut, muurahaiset, etanat

Nyt on paljon leppäkerttuja! Ovat söpöjä. Ja hyödyllisiä. Nehän torjuvat kirvoja. Leppäkerttu on sympaattinen eläin, verrattuna vaikka muurhaiseen, joita palstalla on myös hyvin paljon.

Muurahainen: a) puree, b) tuhoaa kasvien juuristoja, c) on aina tiellä. Tappaa ei haluaisi, joten häätäminen on ainoa keino. Vettä niskaan ja johan lähtee muurahaisyhdyskunta.. Pystyttääkseen uuden pesän toiseen paikkaan...

Taistelu muurahaisia vastaan on koko kesän mittainen. Toisaalta se ei aina tarvitse olla taistelua, vaan voi olla myös rauhanomaista rinnakkaiseloa:)

Etanoita ei ole meillä ollut paljoa. Johtuu siitäkin että maa pidetään mullalla, ei päästetä ruohoa rehottamaan. Jos mitä vaikka johonkin suureen kasviin ja sen juureen alkaa etanoita ilmestyä, nyppii sitten niitä pois ja vie muualle, vaikka metsään.

Tiedän, että etanoista voi olla todella suuri riesa joillakin alueilla ja varsinkin sateisena kesänä. Etana syö lähes kaikkea, salaatista kesäkurpitsaan, tillistä perunanvarsiin. Siksipä on monenmoista etana-ansaa ja torjuntakeinoa keskitty niiden varalle. Ks. esim. tästä: https://puutarha.net/artikkelit/54/etanat_kotilot_torjunta.htm
 

Malva

Miten ihania ovatkaan nämä vaaleanpunaiset malvat!
Suloisia. Ja nämähän ovat juuri niitä, mitä minun lapsuudenkotini pihamaalla, äidin vaatimattomassa kukkapenkissä kasvoi!

Äidillä ei suuren maatalon emäntänä ollut paljon aikaa kukille. Malvaa kasvoi penkissä, seuranaan sinistä ja vaaleanpunaista akileijaa. Hyvin sopivat yhteen ja myös piirtyivät mieleeni kirkkaasti.

Lapsena hoidin kasvimaatamme. Se oli joskus raskasta työtä, varsinkin helteisinä päivinä. Silti jo silloin tykkäsin kasvien parissa puuhastelusta.

Nyt kun näen nuo palstanaapurini malvat, tulevat muistot mieleeni.

Naapurini kanssa juttelemme vielä siinä, moniaisista asioista, ja se on mukavaa.

Lämmintä kesää

Tämä kesä tähän saakka on ollut vallan hieno.
 
Tosin keväästä alkukesään oli kuusi viikkoa, että ei satanut kuin kerran ja silloinkin vähän.

Katso toukokuun ilmastokatsaus
ja kesäkuun ilmastokatsaus tästä.
 


Palstalla tämä tarkoitti sitä, että piti kastella paljon ja melkein joka päivä. Varsinkin hiekkapitoinen maa vaatii paljon kastelua, vesihän kun ei pysy siinä hiekassa.

Niin sitten kasteltiinkin, ja kastellaan edelleen. Kivaahan se on. Mutta käy vähän työstäkin välillä. En voi nostella kovin painavia ja se tekee omat haasteensa moneen hommaan, myös kasteluun.

Lämmin ja kuiva kesä sai sitten monet kukat kukkimaan aikaisemmin. Erityisesti näin toimivat rikkaruohot...Rikkakasveilla on taipumus koettaa taata oma jatkuvuutensa, ja yleensä ne siinä onnistuvatkin :(

Kastelun lisäksi on ollut siis myös perkausta vähintään yhtä paljon kuin ihan tavallisena kesänä!

Luonnonkasvit ovat palstalla lähes aina rikkakasveja. Luonnossa ne kuitenkin voivat olla ja ovatkin hyvin kauniita, kuten nyt vaikka oheiset horsmat. Mikä väri!

Kukkakimput ja värit

Kukissa palstalla on se hyvä puoli, että on mitä viedä kun menee kylään. Kerään aina kauniin kimpun mukaani. Olen vienyt kimppuja myös moniin tilaisuuksiin, juhliin. Aina ne ovat olleet tervetulleita ja herättäneet ihastusta.

Erilaisia värejä ja muotoja yhdistämällä saa aikaan viehkeän kimpun, jota sitten jaksaa katsoa pidempäänkin.

Väreillä on myös merkityksensä. Oranssi on väri, joka ilostuttaa. Tekee hyvää siis vaikkapa hänelle, joka on allapäin.

Keltainenkin väri kohottaa ja virkistää. Onneksi on alkukesästä paljon voikukkia, paljon keltaista väriä, niin alamme viimeistään silloin herätä talvihorroksesta.

 Katso lisää värien merkityksestä esim. tästä:Värien merkityksestä

Sosiaalista kanssakäymistä

Palsta on monelle olohuoneen jatke. Se on paikka, missä olla kesällä, kun mökkiä ei ole. Se on sosiaalinen yhteisö siinä kuin luonnonmukaisen ruoan lähde.

Voisi sanoa, että myös terveyden lähde, raitis ilma ja liikunta kun itsessään jo tekevät hyvää. Moni kahdeksankymppinenkin jaksaa paremmin ja vahvistuu kun puutarhassa möyrii!

Monia asioita jaetaan palstoilla, ei vain taimia, siemeniä ja satoa. Joskus yhdessä vaikkapa kahvitellaan ja monista asioista ajatuksia vaihdetaan.

Palstaviljelyäkin olen oppinut oikeastaan juuri palstoilla, yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta myös hyviltä naapureilta saatujen neuvojen kautta!

Kesäkukat ja perennat

Tykkään auringonkukista. Samoin kuin monista monista muistakin kesäkukista. Krassista, kehäkukasta, samettiruusuista, neilikoista...
Joitakin kesäkukkia, kuten samettiruusuja esikasvatan jo huhtikuusta alkaen. Näin saan kukat kukkimaan ajoissa.

Vähitellen olen saanut palstalleni myös perennoja. Yksi ihanista palstanaapureistani on tuonut minulle sitä ja tätä perennaa; taimia ja kokonaisia kasveja kottikärryllä kuskaten. Näitä on mm. päivänkakkarat, lemmikit, reunuspäivänkakkarat, akileijat ja sormustinkukat.

On ollut ihanaa saada uutta palstalle. Perennat ovat mukavia reuna-alueilla, mieluummin siellä kasvattaa kaunista kuin antaa rikkaruohottua!

Jaettu ilo

Palstaviljelykaverini kääntää maan, tekee penkit ja nikkaroi 
rakennelmat. Hoitaa siis raskaimmat ja teknistä taitavuutta vaativat työt.

Palstan työt ja sato jaetaan muuten aika tasan. - No, ehkä minä syön enemmän, kun olen niin kasvisten perään..

Toisaalta on joitakin, mistä minä pidän enemmän, ja joitakin mistä hän... Myös on kasveja joita tykkään juuri itse hoitaa, kuten kesäkukat ja perennat. Myös salaatti, jota syön kuin jänis, paljon.

Tässä palsta-alueemme perennaloistoa kesäkuulta.

Heinäkuun herkkuja

Paitsi mansikkaa on palstalta tullut jo mm. salaattia, retiisiä ja nauriita.  Lipstikkaa käytän ahkerasti moneen ruokaan ja sitä olen jo kuivattanutkin, samoin minttua.

Nyt odottelen uusia perunoita. Niiden kanssa sitten voita ja omia kevätsipuleita ja tietenkin tilliä! Ei juuri muuta tarvitse vähään aikaan.

Naapuri antoi porkkanoita muutaman. Sitä tuoksua juuri nostetun porkkanan!

Nyt on siis se nautinta-aika alkanut; ensimmäisiä satovihanneksia kun saa!

- Vaikka onhan tässä ollut nautintoa kevät ja alkukesäkin; auringon alla kylvää ja kastella, nähdä siementen nousevan pieniksi taimiksi, monenlaisiksi kasveiksi ja kukiksi. Linnunlaulu taustallamme, kimalaiset seuranamme.

Mansikkasato

Nämä mansikantaimet ovat nyt kolmatta vuotta palstalla. Satoa tuli jo viime vuonna, mutta sen sadon saivat linnut. Tai ottivat. Söivät pois. Harso ei suojannut, se revittiin rikki terävillä nokilla. Ja mansikat menivät.

Vaan nyt sain parin neliön palstalta mansikoita noin 9 litraa! Tämä myös hyvän suojauksen ansiosta; oli nimittäin sekä verkko että harso suojana. Edellisenä syksynä olin myös ajoissa leikannut rönsyt pois sekä peitellyt taimet talveksi. Keväällä huolellinen perkaus ja kanankakkalannoitus sekä paljon kastelua, kesän alkuhan oli aika kuiva tänä vuonna.

Voi mikä suloinen oli näky, kun mansikat aivan pullistelivat taimistaan. Niitä sitten alkaa poimia toisella kädellä kippoon, toisella suuhun:) Ei juuri parempaa ole!

Mansikat tuli syötyä tuoreeltaan; puuron päällä, jugurtissa, jäätelön kanssa. Ja saihan niitä tarjottua muillekin!